My Hero | Y/n & Aleksi

37.

Y/n

Katson puhelintani, jonka herätys alkaa soimaan. En ole varmasti nukkunut silmäystäkään. Ensimmäistä kertaa elämässäni, minua aidosti pelottaa mennä töihin. 

Sammutan rasittavalta kuulostavan herätykseni ja raahaudun kylpyhuoneeseen. Peilistä takaisin katsova Y/n on suorastaan järkyttävän näköinen. Naamani on nuutuneen näköinen, hiukset sekaisin ja suuret silmäpussit. Edes meikit ei voisi korjata tätä, mutta onhan se edes pakko yrittää. 

Tehtyäni tarpeet vessassa, menen keittiöön, keitän itselleni kahvia ja teen myös aamupalaa. Nautiskellen aamukahvistani ja syödessäni samalla voileipiäni, mietin tätä hullua tilannetta. Tiedän, että minun pitäisi varmaankin ilmoittaa poliisille. Toisaalta minua pelottaa ajatus siitä, mitä Ilari tarkoitti sillä, että hän voisi tehdä elämästäni helvettiä, enkä halua ottaa siitä selvää. En voisi kertoa kenellekään tai ottaa lopputiliä. Olen liian kauhuissani. Haluaisin puhua Aleksille, mutta en kehtaa ottaa häneen yhteyttä tapahtuneen jälkeen. Olen umpikujassa, minun tekisi vain mieli itkeä. Minun on kuitenkin yritettävä pysyä vahvana ja keksiä jokin ratkaisu. Siihen asti toimin niin kuin Ilari haluaa.

Saatuani syötyä ja juotua, puen vaatteet päälleni ja laitan normaalia runsaamman määrän meikkiä, jotta en näyttäisi ihan kuolleelta. Laitan vielä hiukseni kiinni ja olisin valmis lähtemään. Tästä tulee tuskallinen työpäivä, jos Ilari on paikalla, kuten luultavasti tulee olemaankin.

Saavun tänä aamuna kahvilalle ensimmäisenä. Tärisevin käsin avaan oven avaimilla ja astun sisälle pimeään tilaan. Laitan valot päälle ja menen takahuoneeseen viemään tavaroitani.

Laitan evääni tuohon pieneen jääkaappiin ja olen uppoutunut ajatuksiini. En vieläkään tiedä mitä minun tulisi tehdä. Tai tiedän, että minun pitäisi kertoa poliisille Ilarin uhkailusta, mutta en uskalla. En voi todistaa Ilarin uhkailuja mitenkään. Enkä tiedä voinko kysyä suoraan Ainolta, onko Ilari tehnyt hänelle jotakin. Aleksi varmasti haluaisi ja osaisi auttaa, mutta minua hävettää liikaa viimeisin yhteenottomme, jotta voisin ottaa häneen yhteyttä ja pyytää apua.

Säpsähdän ja melkein kiljaisen, kun tunnen kädet lanteillani. Olen kauhusta kankeana, enkä pysty liikkumaan.

"Huomenta sullekin, herkkupeppu", kuulen Ilarin matalan äänen kuiskaavan korvaani. Tunnen kuinka kylmät väreet ja iljetyksen tunne valtaavat kehoni. 

"Älä koske muhun", yritän sanoa kuulostaen uhkaavalta, mutta ääneni värisee. Ilari tiukentaa otettaan ja painaa kehonsa lähemmäs minua.

"Unohditko jo meidän eilisen keskustelun?", Ilari kysyy ja liu'uttaa kätensä takapuolelleni.

Käännyn ympäri ja työnnän voimalla Ilarin kauemmas. Hänen ottaessaan pari askelta taaksepäin, siirryn äkkiä hänen ja jääkaapin välistä pois. Olen poistumassa takahuoneesta, kunnes Ilari tarttuu rajusti kiinni ranteestani.

"Sua täytyy ilmeisesti muistuttaa mihin mä pystyn. Kai sä tajuat, että saan pilattua sun tulevaisuuden kertaheitolla? Sun on parempi totella, sillä mä en pelkää toteuttaa mun suunnitelmaa. Sen takia sä tuut mun luokse tänä iltana heti töiden jälkeen", Ilari sanoo uhkaavasti hampaat irvessä.

En pysty vastaamaan hänelle mitään vaan riuhdon käteni hänen otteestaan ja palaan takaisin kahvilan puolelle ja alan valmistelemaan sitä avaamista varten. Pala kurkussani kasvaa, kun ajattelen Ilarin sanoja. Minua pelottaa mennä hänen luokseen tänään. En uskalla olla tottelematta, koska minua pelottaa liikaa. En halua tietää, mihin hän kykenee, jos en tottele häntä. Ilari kuulosti pelottavan vakuuttavalta sanoessaan pystyvänsä pilaamaan tulevaisuuteni. Hän on hyvinkin vaikutusvaltainen ja en epäile sitä yhtään.