My Hero | Y/n & Aleksi

19.

Y/n

Puemme ulkovaatteita päällemme. Olemme menossa ulos kävelylle ja katsomaan maisemia. Täytyyhän sitä nyt mennä ihastelemaan Lapin luontoa, kun täällä kerran ollaan.

Minulla on paksu kerros vaatteita päälläni ja niin on Aleksillakin. Astumme ulos mökistä ja tunnen kirpeän pakkasilman pistelevän kasvojani. 

"Kai sulla on riittävästi vaatetta päällä?", Aleksi kysyy, kun näkee minun hieman tärisevän. Hän on niin ihana, kun hän huolehtii.

"Eiköhän tässä paikat lämpene, kun päästään liikkeelle", sanon ja hieron käsivarttani toisella kädelläni. 

"Hyvä sitten. Lähdetään kävelemään tuonne tielle päin ja katsotaan mihin päädytään." Aleksi sanoo hymyillen ja ottaa kädestäni kiinni.

Lumi narskuu jalkojemme alla, kun kävelemme tietä pitkin. Katsahdan metsään päin ja näen, että sinne johtaa polku. 

"Pitäiskö meidän käydä katsomassa, mihin toi johtaa?", kysyn osoittaen samalla polkua.

"No mennään vaan. Tää tie me ollaan kuitenkin nähty jo, kun tätä pitkin eilen ajeltiin", Aleksi tokaisee ja poikkeaa tieltä metsään.

Polku on osittain peittynyt lumen alle, mutta sen erottaa kuitenkin selvästi. Ympärillämme olevien puiden oksat roikkuvat alhaalla, niiden kantaessa suuren määrän lunta. 

Aleksi kulkee edelläni polkua pitkin ja väistelee lumisia oksia. Kuljen ihan hänen perässään ja olkapääni sipaisee lumista puun oksaa. Tunnen kuinka lumi löytää tiensä paljaalle niskalleni ja kiljaisen säikähdyksestä ja kylmyyden tunteesta. Aleksi kääntyy katsomaan minua samaan aikaan säikähtäneenä ja hätääntyneenä.

"Hyi saatana kuinka kylmää!", parkaisen ja yritän epätoivoisesti puhdistaa niskaani lumesta. Aleksin ilme muuttuu huvittuneeksi ja hän alkaa nauramaan.

"Kehtaatkin nauraa siinä, auta mua", tiuskaisen jokseenkin tympääntyneenä ja hieman huvittuneena.

"Anna kun mä katon", Aleksi sanoo ja tulee pyyhkimään niskaani. 

Oloni helpottuu jo, kun Aleksi saa karistettua viimeisetkin lumet niskastani. En todellakaan olisi kaivannut tätä kylmää suihkua.

"Eiköhän ne kaikki jo lähteny", Aleksi sanoo ja katsoo minua hymyillen.

Huomaan, kuinka tuo ystävällinen hymy muuttuu pian leikkimieliseen virneeseen. Hänellä on jotain mielessään, aistin sen.

"Mitä-" Ennen kuin ehdin kysyä tai reagoida, Aleksi ravisuttaa yläpuolellani olevaa lumista oksaa niin, että viimeisetkin lumet tippuvat oksalta päälleni. Tällä kertaa pelkästään niskani ei saanut kylmää kyytiä, vaan koko pääni.

Huohotan jähmettyneenä kylmissäni, samalla kun Aleksi nauraa vieressä. Vai että tällaista peliä. Sen enempää ajattelematta, nappaan kourallisen lunta käteeni ja tyrkkään lumisen lapasen suoraan Aleksin naamaan. Hänen naurunsa lakkaa kuin seinään. Sen sijaan on minun vuoroni nauraa Aleksin pöllämystyneelle ilmeelle. 

Pian olenkin jo ilmassa, Aleksin nostaessa minut roikkumaan olalleen. 

"Eih, päästä mut alas!", huutonauran, kun Aleksi poikkeaa polulta kantaen minua yhä.

"Saamasi pitää", Aleksi toteaa ja viskoo minut lähes metrin syvyiseen lumihankeen.

Olen räpiköimässä tietäni ylös syvästä lumihangesta, mutta Aleksi tulee päälleni. Hän antaa minun naamalleni kunnon lumipesun ja sen lisäksi vielä alkaa työntämään lunta takkini sisään. Yritän työntää Aleksia pois päältäni, mutta olen liian voimaton, nauraessani ja kiljuessani samanaikaisesti.