Vihaan uusia kouluja. En ikinä opi sopeutumaan.
Fernridgen sisäoppilaitos ei ole poikkeus. Kaikki oppilaat täällä ovat hemmoteltuja, rikkaita ja minä jään todellakin jalkoihin pahemmin kuin viime koulussa. Kukaan ei sentään ole vielä puhunut minulle rehtoria lukuun ottamatta, ja se tuntuu lohduttavalta. Tai siis, ainakaan minua ei kiusata.
Fernridge on upea paikka. Koululla on suuri sisäpiha puutarhoineen ja oppilaiden huoneet ovat ihania, valoisia ja valkoisella vuorattuja. Rakastuin ympäristöön heti, vaikka jokin vanha tunne tästä rakennuksesta tulee, on se silti moderni ja nykyaikainen. Jotakin todella vanhaa täällä kuitenkin arvostetaan, nimittäin kaikki elekrtoniikka iPadeista televisioihin, kannettaviin ja kännyikköihin on kielletty oppilailta tiukasti. Se onkin ehkä kaikkein omituisinta.
Sain heti toisena päivänäni järkyttävän pinon läksyä, essee historiasta ja niin edespäin. Onneksi minulla ei ole täälä vielä ystäviä joiden luokse hakeutua opiskelun sijaan, vaan voin rauhassa keskittyä läksyihin lukusalin viihtyisillä nahkaisilla nojatuoleilla ja nojautua taakse.
Entinen kouluni oli tyttökoulu, joten kokemukseni pojista ovat todellakin rajoittuneita. Täällä poikia on joka puolella, ja sekin saa pääni pyörälle. Samalla matematiikan tunnilla oli aivan upea blondi, Jonathan Aarons. Istun hänen takanaan, joten päätin käyttää tilannetta hyväkseni ja kerroin etten oikein ymmärtänyt, miten tuo lasku laskettiin. Vaikka kyllä minä oikeasti tiesin. Jonathan neuvoi, mutta hän neuvoi väärin, sillä minähän se tiesin oikean vastauksen. Joka tapauksessa kiitin kauneimmalla hymylläni ja jatkoin laskemista ihan tyytyväisenä.
Okei, ehkä minä vielä sopeudun.
Eihän tilanne nyt ihan paras mahdollinen ole, muttei pahinkaan. Ja kaikki aloittavat jostakin.
* * * * * * * * * * * * *
Tämä on ensimmäinen julkaistu tarinani ikinä, lukuunottamatta joitakin irtonaisia novelleja. Arvostaisin todella, jos antaisitte tähtiä luvuille joita pidätte ja kommentoitte, jos tykkäätte. Teidän takia mä tätä jaksan jatkaa loppuun asti, jos ei minkään muun. Lukijoita on jo tullut enemmän kuin uskoinkaan, mutta toivon että tämä teksti saavuttaa kaikki nykyisetkin lukijat.
Toivotan sinulle erittäin hauskoja hetkiä novellini parissa ja todella toivon sinun nauttivan tulevista lukukokemuksista! ♥ :)
- TheTarantella, sanokaa vaan Tella
YOU ARE READING
Käärmeenkantaja
FantasyCelia on voimaton ja ujo tyttö, jonka koulumenestys laski huomattavasti kiusaamisen alettua. Kun mikään ei tepsinyt, päätettiin tyttöparka vain lähettää uuteen kouluun - Fernridgen sisäoppilaitokseen, jossa suurin osa oppilaista on kuitenkin hemmote...
