Soturin Varjo

Kuudes luku

  Synkkätassu oli viettänyt pari päivää soturi oppilaana ja jo nyt hän oli kehittänyt taitojaan. Hän osasi saalistaa paremmin ja naaraan mieli oli parantunut kun Vadelmatassu oli alkanut taas suorittamaan oppilaan tehtäviään.

"Synkkätassu tule! Kärppälehti määräsi minut, sinut, Kaislaturkin ja Sorapyrstön metsästyspartioon." Säihketassu huusi Synkkätassulle joka oli jakamassa hiirtä Ahmatassun kanssa tuoresaaliskasalla.

Säihketassu oli koittanut olla mukavampi Synkkätassulle heidän välikohtauksen jälkeen, mutta kermanvalkoinen naaras oli aina ollut hieman piikittelevä. Se ei tullut Synkkätassulle yllätyksenä, olihan hän Särkitähden ja Mutatähkän ainoa tytär.

"Juu, sano Kärppälehdelle että tulen pian." Synkkätassu sanoi naaralle joka vain heilautti korviaan hyväksyvästi. hän hotkaisi nopeaa hiiren jämät, sanoi heipat Ahmatassulle ja sen jälkeen kiiruhti kohti Säihketassua ja Kaislaturkkia. Sorapyrstö oli lähestymässä naaraita tyytyväisen näköisenä.

"Mennään tänään saalistamaan taivastammen suunnalle. Partioita ei ole käynyt siellä pariin auringonnousuun ja pari oravaa tuoresaaliskasaan ei tekisi pahaa." Kaislaturkki sanoi ja katsoi partiota ylpeänä.

"Eikö Punakäpälä tule mukaan?" SYnkkätassu kysyi hieman hämmentyneenä siitä ettei naaraan mestari ollut mukana partiossa.

"Ei. Särkitähti haluaa että hän vie muut oppilaat sammaleiselle aukiolle harjoittelemaan taisteluliikkeitä." Kaislaturkki sanoi ja kääntyi kohti uloskäynti tunnelia. Säihketassu vilkaisi ivallisesti Synkkätassuun ennen kuin pujahti mestarinsa perään ulos leiristä.

He matkasivat Taivastammea kohti ja Synkkätassun korvat olivat koko ajan auki riistan varalta. Hän halusi tehdä vaikutuksen Sorapyrstöön, joka oli arvostettu klaanin soturi.

"Olkaa valppaita riistan varalta. Jos joku huomaa jotain liikettä, älkää häiritkö toisen suoritusta." Kaislaturkki sihisi hiljaa ja he alkoivat etsimään riistaa eri puolilta.

Synkkätassu haistoi oravan tuoreen hajun ja lähti seuraamaan sitä. Muu partio jäi edelleen etsimään riistan tuoksua. Naaras seurasi niin kauan kunnes hän näki pulskan oravan syömässä käpyä tammen juurella.

Synkkätassulla oli mahdollisuus napata herkullinen saalis klaanille. Hän tarkisti että oli tuleen alapuolella ja ettei hänen häntänsä paljastaisi häntä. Sitten tummanruskea naaras lähti hiipimään kohti oravaa.

Synkkätassu hyppäsi kun oli tarpeeksi lähellä oravaa. Orava melkein ehti päästä karkuun, mutta synkkätassu oli vikkelämpi. Hän nappasi oravan ja antoi sille nopeasti tappoiskun kaulaan.

"Synkkätassu! Ehdimme huolestua jo! Luulimme että katosit perästämme" Kaislaturkki tuli hänen luoksensa huolestuneena karvat sojossa. Hän vilkuili epäilevästi Synkkätassun pulskaa oravaa.

"Anteeksi Kaislaturkki. Seurasin riistan hajua enkä tajunnut meneväni näin kauas partiosta. Olen ensi kerralla varovaisempi." Naaras pyyteli anteeksi ja he lähtivät palaamaan takaisin kohti muuta partiota.

"Näyttää hyvältä saaliilta." Sorapyrstö kehui Synkkätassun nappaamaa oravaa ja sen jälkeen kolli kääntyi kohti Säihketassua joka selvästi etsi riistaa. "Sinäkin voisi napata yhtä pulskan oravan." Kolli lisäsi säihketassulle joka tuhahti.

"Jatketaan metsästämistä. Meidän täytyy kerätä riistaa klaanille." Kaislaturkki sanoi ja vilkuili kissoja epäilevästi.

Synkkätassu nappasi vielä hiiren ja Säihketassu sai napattua oikein Pulskan rastaan. Naaras kantoi sen ylpeänä leiriin ja muut oppilaat kerääntyivät heidän ympärilleen ihailemaan Säihketassun rastasta.