Mitäs tää nyt on? ||Bc one shotteja||

Joel & Joonas

~Joonas~
Katson huvittuneena Joelia ja kummityttöämme Millaa vihreältä sohvalta, joka on seinän vieressä. Olemme tällä hetkellä hoplopissa. En oikeasti rehellisesti sanottuna tiedä kumpi noista kahdesta on energisempi ja enemmän innoissaan tästä paikasta. Puhelimeni kilahtaa viestin merkiksi, joten kaivan sen taskustani. Millan äidiltä oli tullut viesti, jossa hän kysyy, miten meillä on mennyt Millan kanssa. Milla on siis muutaman päivän meillä hoidossa, koska hänen vanhemmat ovat pienellä kahdenkeskisellä lomalla ja me tarjouduimme pitämään Millasta huolta sen aikaa. Tyttö nyt on vain tärkeä minulle ja Joelille, joten miksi me emme haluaisi viettää aikaa hänen kanssaan. Vastaan, että meillä on mennyt hyvin ja olemme hoplopissa tällä hetkellä. Keskustelen hetken Marin kanssa ja suljen sitten puhelimeni. Nostan katseeni enkä näe Joelia ja Millaa enää missään. Mihin helvettiin he ehtivät kadota? Nousen seisomaan ja pistän puhelimen taskuuni. Annan katseeni kiertää lapsissa ja heidän huoltajissaan koittaen etsiä Joelia ja Millaa heidän seasta. Heistä ei näy jälkeäkään. Ei kai auta, kuin mennä etsimään. Lähden etsimään kaksikkoa. Sen jälkeen, kun olen löytänyt heidät, voisin ehdottaa pikkuhiljaa lähtemistä. Olemme olleet täällä nimittäin jo pari tuntia.

Huokaisen pienesti itsekseni, kun en meinaa löytää Joelia ja Millaa millään. Mihin helvettiin he katosivat? Hyvällä tuurilla menemme koko ajan ristiin. Alan harkita jo pikkuhiljaa Millan kuuluttamista. Ehkä Joel tajuaisi silloin tuoda hänet tiskille luokseni, jolloin minä periaatteessa löytäisin heidät. Tämä paikka näytti paljon pienemmältä ulkoapäin. Puhelimeni kilahtaa. Voi jumalauta miksi en tajunnut aiemmin. Minun pitää soittaa Joelille ja kysyä missä he oikein ovat. Läimäisen käteni naamalleni. Miten helvetissä voinkin olla näin tyhmä? Sitten muistan, että Joel jätti puhelimensa vahingossa autoon eikä jaksanut hakea sitä enää eli en voisikaan soittaa hänelle. Vittu. Voisin rukoilla tällä hetkellä, jotta löytäisin kadonneen kaksikon, vaikka en edes usko jumalaan. Tunnen koputuksen olallani. Käännyn ympäri hieman turhautuneena. Turhaisuuteni(joo aivot ei toimi ku tulee tämmöne sana xd) kuitenkin katoaa, kun näen Joelin, joka pitää sylissään Millaa. Huokaisen. "Mihin helvettii te katositte?!" kysyn ehkä vähän turhan korkealla äänellä. Joel lyö kätensä suuni päälle. Ups. Saan paheksuvia ja huvittuneita katseita. Joel laskee kätensä ja hymyilee minulle. "Me käytiin tuol liukumäes ja sit palattiin tonne sohvalle, mutta sä et ollu enää siellä", Joel kertoo. "Eli me ollaan koko ajan etitty toisiamme", sanon. Joel nyökkää. "Vittu..." pääsee huuliltani. Joel nostaa kätensä hiuksiini ja pörröttää niitä. "Ehkä me lähetään nyt. Milla näyttäis olevan aika väsyny", Joel sanoo. Nyökkään tyytyväisenä. Tässä oli tarpeeksi hoplop seikkailuja tälle kertaa.

"Milla nukahti", Joel sanoo ja kiertää kätensä ympärilleni. Hymähdän. "Mitäs siitä?" kysyn. "Meil ois hetki täysin omaa aikaa", Joel sanoo. Naurahdan. "Ja mihis sä haluut käyttää sen ajan?" kysyn. Joel ei vastaa mitään vaan nostaa minut syliinsä ja kantaa sohvalle. Hän laskee minut sille ja tulee päälleni makaamaan. Kiedon käteni hänen ympärille. Hän hankaa päätään hieman rintakehääni vasten. Hymyilen. Hän on suloinen. Alan pian kuulla tasaista tuhinaa päältäni. Joel nukahti. Hymähdän pienesti. Taisi hoplop tehdä tehtävänsä, kun sain kaksi väsynyttä lasta takaisin, jotka vaipuivat helposti päiväunille. Silitän Joelin hiuksia. Pian kuulen pienet askeleet. Milla ilmestyy näkökenttääni hieman itkuisena. "Mikä on?" kysyn. "Paha uni", tyttö sanoo. Hän kömpii minun ja Joelin ja sohvan selkämyksen väliin makaamaan. Otan hänet kainalooni ja silitän hänenkin hiuksia. "Kaikki on hyvin. Se oli vaan unta", sanon hiljaa. Milla nyökkää ja haukottelee. Hän sulkee silmänsä ja nukahtaa melkeinpä saman tien. Katson hymyillen kahta väsynyttä lasta lähelläni.

~~~
Sanoja 532
Vähä erilaista mut ehkä iha hyvä edellise shotin jälkee...