Mitäs tää nyt on? ||Bc one shotteja||

Aleksi & Joonas 1/3

~Joonas~

Istun -tai siis puoliksi makaan- sohvalla ja katson jotain ohjelmaa tv:stä. Uusintaa Modernista perheestä. Tuo perhe elämä on kyllä aikalailla yhtä kaoottista, kuin meidän bändi elämämme. Ei siinä siis mitään. Kaaos on ihan hauskaa. Ei tule tylsää ainakaan.

Avomieheni kolistelee jotain jossain päin asuntoamme. En edes oikeastaan tiedä, mitä hän tekee. Hän on häärinyt koko päivän ympäri asuntoa ja tehnyt vaikka mitä, jota en ymmärrä, koska nyt on vapaa päivä. Oikeastaan vapaa viikonloppu. Saamme olla ihan rauhassa kotona kahdestaan. Voisimme vaikka mennä kylpyyn, sytyttää kynttilöitä, ottaa lasit viiniä ja sitten...

Kuulostaa vähän liiankin hyvältä. Aleksi varmaan tykkäisi. Hän on ollut vähän stressaantunut töiden takia. Rentoutuminen tekisi hänelle varmaan hyvää. Ehkä minä toteutan tämän idean. Ja vielä tänään. Otan puhelimeni ja etsin Whatsappista Joelin nimen.

Runkkari veli(Joel)

Minä: Ootko kotona?

Runkkari veli(Joel): Joo. Kui?

Minä: Mä haluun järjestää Aleksille yllätyksen, joten sun pitäis pyytää se sulle kylään siks aikaa, että saan toteutettua sen.

Runkkari veli(Joel): Ai sellanen yllätys ;)

Minä: Kattoo mihin se johtaa..

Runkkari veli(Joel): No pitäähän sitä veljeä auttaa.

Minä: Kiitti! Mä tarjoon joskus bisset.

Viestin lähetettyäni, suljen puhelimeni ja sammutan tv:en. Nousen pois sohvalta ja menen etsimään poikaystävääni. Löydän Aleksin makuuhuoneesta. Hän on tyhjentänyt vaatekaappinsa sisällön lattialle ja käy nyt vaatteita ilmeisesti läpi. Vaikka näen mitä hän tekee kysyn silti asiasta. "Käyn vaatteita läpi. Mä pistän sellaset pois, mitä mä en käytä tai mitkä ei oo hyviä enää", Aleksi vastaa ja jatkaa vaatteiden katsomista nostamatta katsettaan minuun.

"Eks sä vois pitää taukoa välillä?" kysyn. Aleksi nostaa vihdoin katseensa minuun. "Mä alotin vasta. Etkö sä nää tätä vaatevuorta?" hän sanoo ja kysyy. Hän todella istuu aika ison vaatevuoren keskellä. Miten yhdellä ihmisellä voi olla noin paljon vaatteta? "No joo, mutta onks toi pakko tehä tänään?" kysyn. "Nyt on vapaata ja kerkee, joten miks mä en tekis sitä nyt", Aleksi kyseenalaistaa. Kohautan hartioitani. Pitäisi saada hänet katsomaan puhelintaan.

"Missä sun puhelin on?" kysyn. Aleksi osoittaa sänkyä ja jatkaa vaatteiden katsomista taas. Aika luottavaista antaa minun ottaa puhelimensa. Istun sängylle ja otan Aleksin puhelimen käteeni. Menen kameraan ja nappaan Aleksista kuvan. "Joel on pistäny sulle viestiä", kerron kuvan oton jälkeen. "Anna tähän", Aleksi sanoo ja ojentaa kätensä minua kohti. Luovutan puhelimen hänelle. Aleksi avaa puhelimensa.

"Se pyys mua kylään", Aleksi kertoo viestin sisällön. Nyökkään. "Sun pitäis mennä", sanon. Aleksi nostaa katseensa minuun. "Mut mun pitäis pistää nää vaatteet. Ja kyllähän me nähään maanantaina töissä", hän sanoo. "Noi vaatteet ehtii myöhemminki, nyt on vapaa ja nimenomaan te näätte vaan töissä. Sä et oo ollu pitkään aikaan missään muualla ku kotona ja töissä. Joutaisit nähä ihmisiä töiden ulkkopuolellaki", sanon. Puhun täysin totta, mutta on minulla tässä se oma lehmä ojassa myös.

"Ehkä mä sit meen", Aleksi sanoo ja nousee seisomaan. Nyökkään ja vedän hänet hänen lantiostaan eteeni. Kierrän käteni hänen ympärilleen ja katson häntä hymyillen. "Mut älä juo paljoa", sanon. "Enhän mä sinne juomaan oo menossa", Aleksi sanoo ja silittää hiuksiani. "Sä oot menossa Joelille", huomautan. "Totta toiki", Aleksi hymähtää. Hän kumartuu suutelemaan minua.

Suudelman jälkeen hän poistuu minä perässään huoneesta eteiseen. Hän vetää kengät jalkoihinsa ja pukee takin päälleen. "Älä räjäytä koko asuntoa sillä välin, kun mä oon poissa", Aleksi sanoo. "En en", sanon ja painan pusun vielä hänen huulilleen. Aleksi hymähtää ja avaa oven. Toivotamme vieläheipat toisillemme ja sitten Aleksi katoaa rappukäytävään ja ovi sulkeutuu. Ei kun tuumasta toimeen sitten.

~~~
Sanoja 543
Ja näin Joonas on päässyt Aleksista eroon🙈