Joonas x reader <3 (fin, blindchannel)

16. Ohimeneviä tunteita?

Kello kääntyy jo puoli yhdeksän puolelle illalla, kun poikien keskustelun taso lähtee ihan muualle kuin suunnitelmiin Berliinissä. Taino aika hyvin he suunnittelikin jo. Pari päivää täällä, huomenna jotain  mainos juttuja ja sen sellaista, ita ja ylihuominen vapaampaa, kierrellään paikkoja yms. Huoneessa oli parvekkeen ovi auki mutta huoneen ilma oli silti hyvin tunkkainen johtuen isosta ihmisjoukosta pienessä huoneessa.

"Joo hei mä meen nyt" sanon Joonakselle jonka sylissä istun edelleen.

"Mä tuun kohta perässä" Joonas vastasi.

"Eiku jää vaa, meen tutkii tän hotellin paikkoja ja haen varmaa jotai syömistä samalla" sanon ja livahdan jo huoneesta pois herättämättä kenenkään huomiota. Muilla näytti olevan tiivis keskustelu käynnissä, en vaivaudu edes yrittää ymmärtää mistä he nyt puhuivat.

Jokatapauksessa suuntaan hissin viereiselle ilmoitustaulun tapaiselle paikalle, josta löydän hotellin "kartan".
Hotelli sisälsi monen kertoksen edestä huoneita asiakkaille, pesutilan, aulan, ravintolan, baarin, kuntosalin ja jonkin näköisiä uima altaita, erillisessä rakennuksessa kylläkin.

Suuntaan hissillä alas aulaan. Aulassa oli info-piste/respa ja jonkinlainen kahvio. Haen kahviosta kahvin mukaan, ei kylläkään mikään parhain ratkaisu juoda sitä tähän aikaa illalla. Lähden takaisin omaa huonettamme päin, vähän kiertoteitä pitkin tottakai.

Lopulta päädyn kerrokseen takaisin jossa huoneemmekin on. Äänestä päätellen osa pojista haahuilee käytävällä, todennäköisesti palatakseen omiin huoneisiinsa. Astelen huonettani kohti, ensimmäisenä nurkan takana huomaan Kirilin, hän ei tosiaan minua. Mikko, Joel, Tommi ja Santeri on käytävällä. Näen Joonaksen tulevan juuri pois huoneesta jossa vähän aikaa sitten vielä kaikki olimme. Kukaan ei kiinnittänyt huomiota muiden ohi mennessäni. Alan ottaa korttia taskustani jolla saisin oven auki. Sydämeni hyppää kurkkuun kun joku laittaa oman korttinsa naamani edessä ovessa olevaan lukijaan. Käännän pääni ja huomaan Kirilin tulleen siihen. Livahdan vain hieman hämmentyneenä huoneeseen ja menen istumaan sängylleni. Kiril ja Joonas tulevat peräkanaa huoneeseen myös.

"Huomasiksä et meiän huonees on muute kylpyamme?" Joonas kysyi heittäytyessään viereiselle sängylle.

"En, mut mä meen laittaa sen valmiiks!" Vastasin, rakastan kylpyammeita, ja siellä makoilua.

Laitan pikaisesti vessan kylpyammeeseen tulpan pohjaan ja lämmintä vettä valumaan ammeeseen. Palaan takaisin. Istuudun omalle sängylleni takaisin ja uppoudun täysin internetin ihmeelliseen maailmaan.

Kiril ja Joonas herättää minut omista maailmoistani ilmoittaakseen lähtevänsä baariin muiden kanssa. Eipä yllätä. Sanoin jääväni huoneelle sillä kylpyamme on jo valmiina. Saampahan muuten olla ainakin rauhassa. Kello näyttää lähemmäs puolta kymmentä kun hotelli huoneen ovi sulkeutuu poikien lähtiessä ja livahdan vessaan. Säädin vessaan himmeän valon, riisuduin ja menen kylpyammeeseen. Juuri sopivan lämmintä vettä. Rentoudun hetki hekeltä enemmän ja makaan kaulaani myöten ammeen vedessä.

Havahdun ajatuksistani kun joku koputtaa vessan oveen.
"Hei anteeks mun lompakko tais jäädä mun toisien housujen taskuun ja ne housut ois siel vessas" tunnistan Kirilin äänen.
"Joo oota hetki" vastaan ja nousen ammeesta hieman vetelin liikkein. Kietaisen sinisen pyyhkeeni ympärilleni ja kaivan housujen taskusta Kirilin mustan nahkaisen lompakon. Vilkaisen rannekelloa joka oli lavuaarin reunalla, se näytti vähän yli puolta kymnentä. Avaan vessan oven lukon ja oven. Kiril oli parin askeleen päässä ovesta odottamassa. Ojennan vain hiljaa lompakkonsa takaisin omistajalle. Kirilkin oli vain hiljaa ottaessaan askeleen ninua päin ja ottaessaan lompakon vastaan. Lopulta katseemme kohtaa. Se oli ikuisuudelta tuntuva hetki, ei edes kiusallinen. Taino vähän. Kiril otti toisenkin askeleen lähemmäs, hyvin hitaasti. Käånnän pääni pois päin. "Parempi et meet nyt. Oon Joonaksen kaa ja mä en aio pilata mitään" sanon ja rikon hiljaisuuden. Ääneni oli kuiva ja se ärsytti.
"Kyllä mä ymmärrän" Kiril sanoi hiljaa ja lähti aika äkkiä takaisin baariin.
Istuudun vessan lattialle ja suljen silmäni. Se oli jo ihan liian läheltä oiti tilanne. Istuin muutaman minuutin hiljaa lattialla kunnes aloin pukemaan vaatteita. Kylpyamme hetki jäi hyvin lyhyeksi. Puettuani päälle menin naulakolle, kaivoin Joonaksen toisen takin taskusta tupakka askin ja sytkärin. En ollut polttanut pitkiin aikoihin mutta nyt oli vain ylitsepääsemätön tarve yhdelle. Menin parvekkeelle seisomaan ja sytytin yhden. Nojaudun parvekkeen kaiteeseen ja katselen maisemaa. Aurinko alkaa pikkuhiljaa painua mailleen lähes kohtisuoraa edessäni.

Vedettyäni tuoakan palautan askin ja sytkärin Joonaksen takin taskuun. Palaan kuitenkin parvekkeelle istumaan ja nauttimaan illan lämmöstä. Vaikka nauttiminen oli aivan väärä ilmaisu. Päässäni pylti ihan liikaa asioita. Päällimäisenä Kiril, ja se kuinka edes pystyn miettimään mitöön sellaista kun minulla on Joonas. Joonas, joka kuitenkin aikoinaan esti minua tekemästä itsemurhan. Ilman sitö miestä en olisi tässä enää. Todella toivon että tämä olisi vain ohimenevä juttu, molempien osalta.

En tiedä tarkalleen paljonko kello on, mutta istun edelleen parvekkeella. Aurinko on jo niin alhaalla etten enää näe sitä. Taivas on haalean vaaleanpunainen ja muutamia tähtiäkin näkyy hiemmänä. Kuulen kun hotellihuoneen ovi avataan. Joonas ja Kiril astuu huoneeseen aika äänekkäästi nauraen. Vilkaisen vain taakseni sisälle ja käännän katseeni takaisin taivaalle. Ei mene kauaakaan kun Joonas tulee parvekkeelle.
"Tulisiksä sisälle? Tääl alkaa olla jo viileetä eikä sul oo ku toppi ja shortsit päällä." Tuo kysyy parvekkeen lasiovelta. Nousen ylös ja menen halaamaan Joonasta "tuun tuun" vastaan lähes kuiskaten. Joonas halaa minua vielä tiukemmin ennenkuin irrottaudun halista ja menen sängylleni istumaan nojaten seinään. Joonas tulee viereeni. Molemmat alamme selailemaan someja. Huomaan sivusilmällä Kirilin välillä katselevan meitä. Mieleni alkaa taas pyöriä tuhatta ja sataa. Uskottelen itselleni että se on ohimenevää, mutta sisimmissäni tiedän, että ilman draamaa tästä ei selvitä.

------------------------------------------------------
Pahottelut epäaktiivisuudesta, en ees muista enää millo viimeks julkassu tätä tarinaa :DD. Mutta yritän taas aktivoitua❤️