Joonas x reader <3 (fin, blindchannel)

9. Synttärit ja vähän enemmänkin...

On kulunut suurinpiirtein kuukausi viimeisimmästä paniikkikohtauksestani, käydään siis pikaisesti läpi viime kuun tapahtumia. Ketään ei varmaankaan kiinnosta mutta kerronpahan silti. Sain vahvempia lääkkeitä paniikkikohtauksia varten, ihankuin olisin niitä edellisiäkään syönyt. Kiertue on jatkunut, joka viikko keikkoja ympäri suomea. Rankkaahan se on, mutta palkitsevaa. Mitään muuta merkittävää ei olekkaan sitten tapahtunutkaan. Nyt voimme siis palata nykyhetkeen.

Istun auton takapenkillä, Joonaksen ja Aleksin välissä. Ei hajuakaan mihin olemme menossa, minulle sanottiin vain että pakkaa mukaan perustarvikkeita, mitähän sekin tarkoitti? Kyselin asiaa tarkemmin ja sain vastaukseksi että yövymme jossain. Pakkaain siis mukaan vaatteita, meikkejä yms.

Nojaan Joonakseen ja katselen ulos ikkunasta, järvimaisema. Olemme ajelleet kapeammalla soratiellä jo kymmenisen minuuttia. Yhtäkkiä auto pysähtyy. Katson toisesta ikkunasta ja olemme jonkun ison mökin pihassa.

"Mikä paikka tää on?" Kysyn noustessani muiden kanssa ulos autosta.

"Tää nyt on tälläne kesämökki mikä me jätkien kaa ollaa hankittu, ollaa tääl muutama päivä ja lataillaa akkui et jaksetaa kiertue loppuu" Tommin äänessä kuului jotain pientä epäilyttävää mutten jaksa kiinnittää siihen nyt huomiota.

Nyökkään ja lähdemme sisälle. Paikka oli hieman ränsistyneeatä ulkonäöstään huolimatta aisältä ihan helvetin upea, ja tilava, ulkoa päin ei olisi voinut arvata talon sisältävän näin montaa huonetta.

"Me voidaa nukkuu täällä" Joonas sanoi mimulle jonkun huoneen ovelta.

Astelen hieman uteliaana huoneeseen. Se oli mukavan viileä, siellä oli parisänky, jonkinlainen kaappi, peili ja ikkuna josta näki järvelle.

"Jos me muitten jätkien kaa mennää siivoo muit paikkoi nii haluuks tehä ruokaa, oot ainut joka osaa" Joonas virnisti.

"Voi hitto miten avuttomia ku ei ruokaa ees osaa tehä" Naurahdan.

Joonas otti käsistäni kiinni, laittoi ne selkäni taakse ja työnsi minut seinäö vasten "Nii mitä me ollaan, ja varsinki mitä mä oon?" Joonas kysyi ja kasvomme ovat ehkä sentin päästä toisistaan.

"Avuttomia, varsinki sä" Hymyilen enkeli ilmeelläni. Seuraavaksi tunnen toisen huulet omillani.

"Nonii kyyhkyläiset säästäkää toi yöhön, tekeeks joku sitä ruokaa vai ei?" Joel huokaisi huoneemme auki olevalta ovelta.

Joonas päästää irti ja lähdin keittiöön hymy korvissa. Joku oli tuonut kauopakassit autosta jo. Aloin siis etsimään kaapeista ruuanlaittoon tarvittavia asioita.

Suurinpiirtein tunnin kuluttua jätkät oli saanut siivottua, ja samoihin aikoihin sain ruuan valmiiksi, nachobeltiä. Tein myös jälkkäriksi mustikkapiirakkaa.

Ei mennyt viittäkään minuuttia kun kaikki istui pöydän ääressä ja söi, kaikki muut nopeammin, paitsi minä hitaammin, johtui se sitten ettei minulla ollut nälkä, tai siitä etten kunnolla ole vielä päässyt yli syömishäiriöstäni. Jätkät jutteli vähän kaikesta, tulevista keikoista, menneistä keikoista, siitä kuinka hyvää ruokaa tää oli, illan suunnetilmista.

Kaikki oli syönyt, istumme nyt sohvalla ja jätkät jatkavat juttelua kaikesta mahdollisesta. Jossain vaiheessa tulee hiljaisempaa.

"Aava?" Kuulen Joonaksen äänen vieressäni.

"Hmm?"

"Aatteliksä oikeesti et tultii tänne pelkästää lataa virtaa loppukesäks?" tuo kysyi.

"No mitä muutakaan?" kysyn jokseenkin hämilläni.

"No oota tässä" Toinen nousi ylös ja lähti ulos Tommi ja Joel mukanaan.