Joonas x reader <3 (fin, blindchannel)

3. Parhaita kavereita vai vähän enemmän?

----------------
timeskip pari viikkoo

Parin viikon aikana olemme soitelleet Joonaksen kanssa päivittäin, olemme keskustelleet kaikesta, välillemme on syntynyt vahva luottamus toiseen, ehkä jo parhaita kavereita? Sain myös selville että Joonas soittaa bändissä kitaraa. Olemme vierailleet myös toistemme luona silloin tällöin ja yöpyneetkin.

"Sun pitää tulla studiolle joku päivä, muutki jätkät haluis nähä sut." Joonas sanoi puhelun toisesta päästä.

"No millon te meette sinne seuraavan kerran?" kysyn ehkä vähän yllättyneenä.

"Joka päivä me siellä ollaan, ainaki melkei. Jos tuun hakee sut tunnin päästä nii mennää sinne?" kuulen Joonaksen äänessä jopa yllättyneisyyttä.

"Joo tuu vaa, mut hei mun pitää valmistautuu nii moikka." vastaan ja juuri ennen kuin suljen puhelun kuulen Joonaksen sanovan vielä 'moikka' myös. Vilkaisen kelloa '15.50'.

Menen makkariin vaihtamaan vaatteita. Hetken mietinnän jälkeen päädyn laittamaan mustat revityt farkut ja mustan croppi topin. Kai noi jäljetki pitäis peittää. Mietin ja laitan vaalean harmaan villatakin tyyppisen asusteen topin päälle.

-----------------

Noin tuntia myöhemmin saan viestin Joonakselta "oon pihassa". Vittu en oo vielä valmis. "Joo tuun kohta" vastaan. Meikkaaminen oli jo loppusuoralla, onneksi. Laitoin enää vain eyelinerin ja ripsarin, niihin ei kauaa mennyt. Harjaan hiukseni pikaisesti ja samalla pakkaan pieneen laukkuuni lääkkeitä, avaimet ja puhelimen.

Otan takkini lipaston päältä ja laitan parhaat päivänsä näheet valkoiret lenkkarit jalkaani. Juoksen kerrostalon rappusia alas. Hetkeä myöhemmin istun jo Joonaksen autossa.

"Moi! Mikä kesti?" Joonas kysyi lähtiessään ajamaan studiolle päin.

"Laittautuminen, kyl sä sen tiiät." Naurahdan vastaukseksi.

"Arvasin!"

--------------------

Katselen hämärtyvää kaupunkimaisemaa kunnes auto pysähtyy parkkipaikalle. Nousemme molemmat ulos autosta ja seuraan Joonasta studiolle.

Sisälle päästyäni studiolta kuului muitten jätkien huutoa, naurua ja no kai sitä keskusteluksikin pystyi sanomaan.

"Me tultii nyt" Joonas huikkasi pojille samalla kun heittäytyi sohvalle muiden viereen.

Kävelen eteisestä olkkarin tapaiseen tilaan ja istuudun sohvan laidalle, kaauimpaan nurkkaan muista paitsi Joonaksesta joka oli vieressäni.

"Sä oot vissii Aava? Mä oon Tommi!" kuulen jonkun jätkien äänistä ja havaitsen sen lopulta tulevan sohvan toisesta päädystä.

"joo oon mä" vastaan lyhyesti ja katselen hetken muita.

Lopulta muutkin avasi suunsa:

"Mä oon Olli"

"Aleksi, voit sanoo iha vaa Ale" sanoi joku, kohdistan katseeni äänen suuntaan huomatakseni että Aleksi myös hymyili, ehkä vain rohkaisuksi tai sitten ei.

"Mä oon Niko", siirrän katseeni seuraavaan henkilöön.

Viimeinen oli katsellut minua jo pitkään, nyt tuon hymy nousi ja kysyi, "Onks meiän Porko saanu ittellee muijan"

"me ollaan vaa kavereita" vastaan ja vilkaisen Joonasta.

"niin varmaa" Joel vastasi äänellä joka kertoi ettei uskonut.

"Hokka pidä se turpas vaa nyt kii ja usko" Joonas sanoi ja mulkaisi Joelia.

"Te oisitte kyl söpö pari" Joel jatkoi mutta lopetti kun sai tyymyn naamaansa.