Joonas x reader <3 (fin, blindchannel)

11. Yllätyksä

Herään kun tunnen liikettä vieressäni. Joku kulkee ylitseni, avaan silmäni ja näen Joonaksen juoksemassa vessaan päin. Löydän Joonaksen blind channelin logolla varustetun mustan hupparin ja vedän laitan sen päälleni. Käyn takaisin sohvalle makaamaan.

Joku tökkii minua ja herään jo toistamiseen tämän päivän aikana.

"Mitä vittua?" kysyn ärtyneenä.

"Oot söpö ku oot vihane" Joonas naurahti "tuu syömään, kello on jo puol kolme."

Nousen ja vedän hupun sotkuisten ja edelleen kosteiden hiuksieni päälle. Istuudun Joonaksen viereen ruokapöydän ääreen. Joku oli jaksanut paistaa lettuja.

Kaikki söi hiljaa. Sain alas vain yhden letun. En tiedä kuinka kauan olen väsyneenä tuojottanut lautastani mutta jossain vaiheessa huomaan kaikkien muiden jo lähteneen, paitsi Olli joka oli jäänyt odottamssn minua.

"Onks kaikki ok?" Tuo kysyi.

"Joo joo on, mitä nyt särkee päähä ja väsyttää iha helvetisti" Vastaan ja poistun keittiöstä. Kaikki muut oli olkkarissa keskustelemassa selkeästikin päivän suunnitelmista. Joonas viittoo minua tulemaan hänen luokseen. Vedän hupun paremmin päähäni ja istun tuon hattarapään syliin. Painan pääni tuon rinnan päälle ja tunnen tuon kätensä kietoutuvan ympärilleni. Pieni hymy nousee samalla sekunnilla huulilleni.

Kukaan ei oikein jaksanut mitään ihmeellistä tehdä tänään. Pojat päätti alkaa pelata konsolilla jotain pelejä. En ymmärrä niistä paskan vertaa mutta ihan kivaa katsottavaa oli kun jokainen yritti vuorollaan päihitttää toisiaan vidopeleissä.

Noin tunnin päästä nousen Joonaksen sylistä ja menen vessaan. Harjaan hiuksiani, siihen meneekin sitten taas oma aikansa. Oli ihan helvetin järkevää mennä nukkumaan ilman että olisin voinut harjata hiuksiani. Aivan helvetin paksut hiukset, edelleen vähän kosteat. Olen valmis suurin piirtein 20 minuutin kuluttua.

Palaan olkkariin, hirveä meteli käynnissä, tiukka matsi selkeästikin meneillään. Menen Joonaksen kainaloon makoilemaan ja tuo alkaa silitellä hiuksiani.

En edes ole varma kuinka kauan pojat oli pelailleet, ehkä pari tuntia, ehkä enemmän, ehjä vähemmän. Joka tapauksessa loppua ei näy vähään aikaan.

"Meen käymää ulkona" Sanon pojille.

"Onks kaikki hyvin?" Joonas kysyi.

"Joo on, tartteen vaa raitista ilmaa tän makoilun jälkeen" nyökkään vastaukseni perään ja menen ulos.

Kävelen laiturille, istuudun sinne ja katselen taivasta. Kohta sataa vettä, olen niin varma siitä. Mustat pilvet valuvat hitaasti tännepäin.

Kuulen askelia takanani, luulin Joonaksen tulevan, se olisi ollut odotettavissa. Käännyn katsomaan tulijaa, Aleksi. Tuo istui viereeni laiturille. Olemme molemmat pitkään hiljaa.

"Onks kaikki ihan oikeesti hyvin?" Aleksi aloitti pitkän hiljaisuuden jälkeen. "Ihan vaan sillä et oot ollu jotenki super hiljane koko päivän."

"Oisko darralla mitää vaikutusta asiaan?" kysyn hieman hämilläni.

"No et sä darras oo ikinä näi vaisu, ja ethän sä ees juonu paljoo yöllä. Aattelin et johtuukse Joonaksest? Et jos sä et ookkaa valmis vielä menee naimisii asti?" Aleksi käänsi katseensa minuun päin.

"Mä oon enemmänki ku valmis menee naimisii elämäni miehen kaa" hymähdän. Samalla ensimmäisiä vesipisaroita alkoi tihkumaan taivaalta.

Nousemme ylös lähteäksemme sateeelta suojaan takaisin sisälle.

"Mut hei kyl sä voit puhuu mulle millo vaa mistä vaa jos siltä tuntuu" Aleksi sanoi hymyillen.

"Joo, mut kaikki on iha fine, päätä vaa särkee normaalii enemmän"

Halaamme nopeasti ennekuin lähdemme sisälle päin. Laitan hupun hiusten suojaksi, vastahan nää oli kuivumassa. Puolessa välissä matkaa sade yltyi jo kaatosateeksi. Tuulikin alkoi yltyä ihan kiitettävästi. Juoksimme loppu matkan sisälle. Muut pelasi edelleen olkkarissa ja menen hiljaa takaisin Joonaksen viereen.

"Sä oot märkä, heittiks Aleksi sut vetee vai mitä helvettiä" Joonas naurahti.

"Jos kattoisit ees vähä nenääs pidemmälle nii saattaisit vaikka huomata et siellä sataa kaatamalla vettä" vastaan hymyillen.

---------------------

Tommi, Joel ja Niko oli lähtenyt käymään kaupassa, bisset ei kuulema riittäisi. Joonas, Olli ja Aleksi oli alkanut siivoilla paikkoja yön jäljiltä.

Nyt oli siis kai ihan hyvä hetki kokeilla ja pelätä pahinta. Lukittaudun vessaan, kaivan collareideni taskusta raskaustestin, en halunnut uskoa että tämäkin päivä koittaisi, varsinkaan juuri nyt. En kuitenkaan voi olla saamatta vastauksia ennenkuin on liian myöhäistä. Otan näytteen, laitan testin odottamaan lavuaarin reunalle ylösalaisin.

Kului kymmenisen minuuttia, tumtui puoli ikuisuudelta. Otan hitaasti tärisevin käsin testin ja käännän sen.

"Voi vitun vitun vittu" Kiroan itsekseni hiljaa ja tuijotan testissä näkyvää kahta punaista viivaa.
Ei tässä pitäny käydä näin, en mä oo valmis äidiks, mut se et miten Joonas ottaa asian on sit varmaa iha eri juttu.

Laitan testin takaisin taskuuni, pyyhin pari kyyneltä pois silmistäni ja menen etsimään muita. Näen ensimmäisenä Aleksin.

"Missä muut on?" Kysyn tuolta.

"Meni käymää ulkona"

"tota, nyt vois olla tarvetta sille puhumiselle" sanon ja istuudun sohvalle.

"Kerro vaan" Aleksi vastasi ehkä hieman uteliaalla äänellä ja istuutui viereeni.

En tiedä enää mistä aloittaa, tuijotan lattiaa hiljaa jonkin aikaa.

"Mä en tiiä kui hyvä idea tää on kertoo sulle ekana, mut... Mä, tota oon raskaana, ja en vaa tiiä miten kertoo Joonakselle" sanon vamealla äänellä.

Aleksi oli selkeästi yllättynyt. "Kerrot vaa sille niinku miten kerroit mulle, tai jotenki muute. Kyllä se ymmärtää" Tuo nyökkäsi rohkaisevasti.

"Mä kerron sen heti ku se tulee, ennen ku tääl on kaikki todistamassa sitä" vastsan ehkä hieman epäröiden.

Heti lauseen lopetettua kuulen ulko-oven aukenevan. Nonii siitä se sitte alkaa, matka suoraan helvettiin.

"Mä pidän Ollia ulkona sen aikaa et saatte jutella rauhassa" Aleksi kuiskasi ennenkuin katosi ulko-oven toiselle puolelle. Joonas meni keittiöön, tuli melkein heti takaisin.

"Onks kaikki ok?" kuulen saman kysymyksen ties monennen kerran yhden päivän aikana, kun tuo istuu viereeni.

"On, tai tavallaan ei" vastaan hiljaa.

"Mitä tarkotat?" Joonas kysyi hämillään.

"Mä..." Alotan lauseen mutta en saa yksinkertaisesti enempää sanottua. Kaivan hiljaa testin taskustani ja annan sen Joonakselle.

"Mikä tää on?" tuo kysyi.

"Kyl sä tajuut ku käännät sen" Vastaan kyyneleet silmissä. En kestä enää hetkeäkään enempää. Menen Joonaksen ja minun yhteiseen huoneeseen jättäen Joonaksen tutkimaan testiä. Rojahdan sängylle istumaan, annan kyynelten valua. Kädet tärisee, jalat tärisee, pyörryttää.

Joonas avaa oven ja tulee istumaan viereeni.

"Hei ei oo hätää" Tuo sanoi rauhallisella äänellä ja otti minut halaukseen.

"Mä en oo valmis äidiks, sori" vastaan hiljaa.

"Ihan sama minkä päätöksen valitset nii mä tuen sua siinä, muista se aina" Joonas vastasi ja antoi pusun otsalle.

En tiedä en mitä sanoa, en kyllä varmaankaan saisi sanotuksikaan mitään. Rakastan tuota miestä, aivan helvetisti.
-----------—--------------------