Ginga Densetsu Sirius

Luku 2

Orion

Jokainen näytti hämmentyneeltä. Käännyin pois päin ja painoin pääni alas keskustelun päättymisen merkiksi. En halunnut joutua selittämään päätöstäni. Otin muutaman askeleen poispäin heistä. 

"Mutta herra ylipäällikkö-!" Fuji yritti.

"Sanoin jo, että muut saavat jäädä. Kaikki muut paitsi Sirius."

"Herra ylipäällikkö! Ette vain voi tehdä näin. Ette tiedä edes millainen soturi olen! Sanokaa mitä vain, en luovuta ennen kuin kerrot oikean syyn!" Sirius ärähti ja käänsin pääni häntä kohti.

"Muistutat häntä liikaa.." sanoin hiljaa, mutta isä ja ukki selvästi ymmärsivät heti ajatukseni. 

"Emme voi liittyä armeijaan ilman Siriusta! Hän on yksiä kovimpia sotureita laumastamme!" Shiro puolusteli veljeään.

Käännyin Siriusta kohti ja kävelin tämän luo.

"Saat yhden mahdollisuuden näyttää mihin sinusta on, jos epäonnistut, lähdet täältä viipymättä."

"Hyväksyn ehtonne ylipäällikkö!"

Sirius sanoi kunnioittavasti.

Se tuntui väärältä, kun Sirius kumarsi minulle, kuin olisin jonkin sortin jumala. 

"Orion-." isä aloitti, mutta vaikeni, kun näki ukki Ginin ilmeen.

Halusin vain silloin pois, hetkeksi. En halunnut kantaa ylipäällikön taakkaa, mutta oli pakko. Hän, koira jota tuskin tunnen, muistuttaa isoveljeäni niin nimeltä, kuin luonteeltaankin. En epäröisi armeijan puolesta. Epäröin itseni puolesta. Voisinko olla hänelle vain ylipäällikkö, ja hän minulle kuin tavallinen soturi? Olen kuitenkin ylipäällikkönä velvollinen ajattelemaan armeijan parasta ennen itseäni. He ovat varmasti kunnon sotureita. En voi paeta isoveljeni kuolemaa yhtään pidemmälle. Hän tuli itse luokseni toisen koiran hahmossa. Isoveljeni on nyt syntynyt uudelleen.