Ginga Densetsu Sirius

Luku 7

Sirius

Päädyin lähtemään paikalta nopeasti. Olin shokissa. Ensin Rigel ja nyt myös herra Kurotora. En edes tiennyt minne juoksin. Juoksin kilometrin, ehkä kaksi. Joka tapauksessa juoksemisen lopetettuani olin läkähtyä hengiltä. Ilma oli harvinaisen lämmin näin pohjoisessakin. Kaaduin maahan ja ajattelin torkkua siinä hetken. Ummistin silmäni ja nukahdin heti. Nukuin vahingossa aamuun asti, vaikkei pitänyt. Nyt piti keksiä missä olin. Olin edelleen Oūn vuorilla. Luulisin ainakin. Lähdin jälkiäni pitkin takaisin. Tajusin vasta silloin kuinka paljon olinkaan juossut. Olin juossut yöllä ainakin yli kymmenen kilometriä. Ehkä Orionin löylytyksen pelon alaisena. Pian paikat tulivat taas tutuiksi, mutta havahduin tuskalliseen karjahdukseen. Juoksin ääntä kohti ja pian näin muut soturit ringissä katsomassa keskelle. Keskellä Orion makasi jonkin tai pikemminkin jonkun päällä vuodattaen suuria kyyneliä. Se oli hänen isänsä Weedin verinen raato. Herra Kurotoran ruumis makasi Weedin ruumiin vieressä. Miten saattoi olla mahdollista? Kaksi Oūn tunnettua soturia tapettu saman yön aikana! Päätin pysyä kaikkien takana ettei kukaan huomaisi minua. Vuodatin itsekin kyyneliä, mutta piilottelin niitä muilta. Kyyneleeni eivät tulleet ehkä surusta, vaan ennemminkin koston halusta. En ole sotaa kannattava tyyppi, mutta en voinut ymmärtää tekijän syitä. Kuka ikinä onkaan surmannut Rigelin, Weedin ja Kurotoran, varmasti tietää että Orion syyttäisi vain minua. En kuulunut sinne. En kuulunut armeijaan. Jokainen soturi täällä antaa minun ymmärtää niin. Vain laumani puhuu minulle, Shiro ja Fuji heitäkin enemmän. Shiro on vain ollut hieman etäinen, mutta onneksi minulla on Fuji. Fuji on isosisko ja samalla kuin äiti jota minulla ei ole. Hän on lempeä ja hyväsydäminen, eikä ole turhan nirso, kuten jotkut toiset nartut. 
Orion tuhahteli vihaisesti kyyneliään vuodattaessa. Hänen hengityksensä nopeutui kokoajan, kunnes hän nousi ylös isänsä ruumiin päältä. 
"Etsikää Sirius.. Sanokaa että ylipäälliköllä on hieman asiaa.."
"Orion ei! Ei ole mitään varmuutta että Sirius teki tuon. Et voi syyttää häntä sokeasti, olethan ylipäällikkö!" Akame vastusti. 
"Toimintaa!" Orion tuhahti välittämättä Akamen kiellosta. Gin pysyi vain hiljaa ja itki. Minun taas piti juosta pois. En pääsisi kuitenkaan kauas ilman, että joku huomaisi. Loikkasin vierelläni olevan puun oksalle. Päätin hypellä puun oksia pitkin pakoon. Se oli ainoa mahdollisuuteni. Heti kun loikkasin olin varma, että joku huomasi minut jo. Jatkoin loikkimista ja nopeutin tahtia. Minua seurattiin. Se sai minut lopulta kiinni ja tönäisi alas puusta. Olin taisteluvalmiudessa, kunnes huomasin sen olevan Shiro. 
"Älä pakene hölmö. Se ei auta yhtään todistamaan syyttömyyttäsi." Shiro sanoi äreästi.
"Uskot siis etten tehnyt sitä?" Varmistin isoveljeltäni.
"En näe syytä miksi olisit tehnyt sitä. Olet aina ihaillut Oūn sotureita." Shiro vakuutti. Hän on hyvä isoveli. Orion juoksi pian tiheiköstä ja pysähtyi eteeni.
"Sirius, jutellaanko kahden?" Orion sanoi hieman tärähtänyt ilme kasvoillaan.
"Mitä asiaa arvon ylipäälliköllä on minulle?" Kysyin tyynesti.
"Olitko sattunut näkemään herra Kurotoraa eilen?" Orion uteli hieman pelottavasti.
"Näin hänet eilen Rigelin haudalla. Muuta en tiedä." 
"Hmph.. Vai niin väität." Orion jatkoi utelua.
"Kyllä herra ylipäällikkö.." ummistin silmäni ja yritin pysyä tyynenä.
"Silti sinun hajusi oli Kurotoran ruumiin ympärillä, kun hänet löydettiin?"
Tiesin nyt jääneeni kiinni. Orion tekisi minusta selvää.

481 sanaa. Oliko se sittenkin Sirius, vai onko Orion kumminkin kaiken takana?
[En oo jaksanu kirjottaa ku sairastin koronan täs vasta mut toivottavasti tykkäät :D]