Our love will last - Harry Styles Fanfiction In Finnish

Luku 1. Hän on poissa

Herään aamulla herätyskellon soittoon. Painan sen pois ja nousen ylös. Katson sopivat vaatteet vaatekaapistani ja puen ne päälle, sitten lähden alas syömään aamupalaa. Kun saavun pöytään nään äitini syömässä muroja ja lukemassa sanomalehteä pöydän päässä. Nään myös siskoni Ellien syömässä jugurttia ja näpräämässä puhelintaan pöydän toisessa päässä. Hän on varmaan Instagramissa, niin kuin aina. Käyn hakemassa jääkaapista kinkkua, juustoa ja voita ja otan leipäpussista yhden leivän. Levitän voin leivälle ja laitan ensin juuston leivän päälle, sitten kinkun. Otan leivän käteeni ja menen istumaan Ellien viereen syömään sitä. Minusta ja Elliestä on tullut erittäin läheisiä isäni kuoleman jälkeen. Hän kuoli armeijassa mutta ei siitä sen enempää. Kun olen syönyt leipäni, niin käyn pesemässä hampaani ja puen takin, hatun ja huivin päälleni.

"Heippa!" huudan äidilleni samalla kun laitan reppuni selkään ja lähden kouluun.

Käyn siskoni Ellien kanssa samaa koulua koska hän on minua vain kaksi vuotta vanhempi. Menen kaapilleni ja moikkaan parasta kaveriani, Vanessaa. Hänen kaappinsa on minun kaappini vieressä. Sitten lähden tunnille. Kahden tuskallisen äikän ja matikan tunnin jälkeen on vihdoin hyppytunti.

"Moi Ellie!" huudan siskolleni kun näen hänen tulevan minua vastaan. Hänelläkin näyttää olevan hyppytunti.

"Moi Lu!" Hän vastaa minulle.

"Tuutko mun kaa käväisee tuol kotona, mul on tylsää." Ellie kysyy minulta.

"Ajattelin jäädä tänne koululle pänttää äikän kokeeseen Vanessan kaa, ei kai haittaa?" kysyn Ellieltä.

"Ei tietenkään! Pidä hauskaa." Ellie naurahtaa.

"Kuin myös!" Vastaan Ellielle naurahtaen.

Katson kuinka Ellie kävelee koulun ovista ulos. Katson taakseni ja näen Vanessan koulun penkillä istumassa vilkuttaen minulle. Vilkutan hänelle takaisin ja haen äikänkirjani. Sitten menen istumaan Vanessan viereen.

50 minuuttia myöhemmin

Hyppytunti on ohi. Vien äikänkirjat kaappiini ja menen koulun oville odottamaan Ellietä. 10 minuutin päästä tajuan että Ellie on varmasti jäänyt kotiin torkkumaan eikä äiti ole huomannut mitään. Lähden Vanessan kanssa vielä viimeisille tunneille ennen koulun loppumista.

Kahden tunnin päästä

Koulu on vihdoin loppunut. Käyn hakemassa reppuni kaapistani ja sitten lähden kotiin. Siellä sataa, mutta en välitä. Avaan sateenvarjoni ja kävelen nopeasti kotiin. Kun pääsen kotiin, laitan takkini naulakkoon ja pipon ja huivin laitan erillisiin laatikoihin.

"Missä El on?" kysyn äitiltä.

"En tiedä, luulin että se tulisi sinun kanssa koulusta kotiin." äiti vastaa.

"Joo musta tuntuu että kun se meni kotiin hyppytunnin aikana niin se jäi ylös torkkuu, koska se ei tullu enää kouluun hyppytunnin jälkeen." sanon naurahtaen.

Äiti näyttää kauhistuneelta.

"Hän ei koskaan tullut kotiin." äiti sanoo hiljaa.

"Miten se voi olla mahdollista? Missä hän on? Onko hän kunnossa?" päässäni pyöri miljoonat ajatukset mitä Ellielle, rakkaalle isosiskolleni olisi voinut käydä.
Aloin itkemään.
"Älä huoli Lucy, olen varma että Ellie on vain mennyt vain jollekkin kaverilleen ja unohtanut kokonaan ajan kulun." äiti lohduttaa minua.
Yhtäkkiä äidin puhelin alkoi soimaan.

"Onko täällä Ellie Horanin äiti?" jonkun ääni kuului puhelimesta.

"Kyllä?" äiti vastasi hieman ihmetellen.

"Tyttäresi Ellie on löydetty ojasta hänen moottoripyöränsä kanssa tajuttomana. Häntä kiidätetään sairaalaan ambulanssissa tällä hetkellä. " ääni kuuluu puhelimesta.

"Selvä lähdemme sinne heti." äiti sanoo itkuisella äänellä.
Kun hän lopettaa puhelun, alamme molemmat itkemään. Juoksemme autoon ja äiti ajaa täysiä sairaalaan. Pääsemme vihdoin perille ja juoksemme vastaanotolle.

"Kuinka voin auttaa teitä?" nainen vastaanotolla kysyy.

"Minun tyttäreni, Ellie Horanin pitäisi olla täällä." äiti sanoo kuulostaen vieläkin itkuiselta.

"Selvä, huone 324." nainen vastaa.

Lähdemme äkkiä kohti huonetta 324, ja kun pääsemme sinne, näämme Ellien makaavan sairaalasängyssä tajuttomana hengityslaitteissa. Juoksen Ellien viereen.

"El, jos kuulet mua niin älä pliis jätä mua yksin. Mä rakastan sua." Kuiskaan Ellien korvaan. Alan itkemään hillittömästi.

"Ellie pliis älä jätä mua nyt." Itken Ellien vieressä.

"Tulemme nyt tutkimaan Ellietä, teidän olisi paras siirtyä huoneen ulkopuolelle." naishoitaja sanoo.

"Tietysti." Äiti sanoo hoitajalle itkien vielä hieman.

Lähdemme äidin kanssa pois Ellien huoneesta. Parin tunnin päästä naishoitaja kävelee luoksemme uudestaan.

"Minulla on ikäviä uutisia. Tyttärenne on menehtynyt." naishoitaja kertoo.

"Eiiiiii!!!" huudan itkien.

"Ellie..." äiti itkee.

"Hän on poissa... Minun rakkain isosiskoni on poissa.." kuiskaan itkien.

Moikka ihanat! Alotan nyt sitten uuden tarinan josta tulee sitten fanfic :) toivottavasti pidätte tästä!