Kaiken tän jälkeen? ||Blind Channel|| [valmis]

kuvia ja videoita

Joonas
Istun vessanlattialla verinen partaterä kädessäni. Ranteeni ovat täynnä viiltoja, ja ne ulottuvat kyynertaipeeseen asti. Reidessä on muutama, eli siis ainakin 10 viiltoa yhteensä. Verta on lattialla runsaasti. Sitä vuotaa vielä lisää. Aivan koko ajan. Pian silmissäni sumenee. Pidän itseni hereillä. En antaisi itseni pyörtyä nyt. "Joonas mitä helvettiä?!", kuulen Nikon huutavan. Käännän katseeni häneen. Hän katsoo minua järkyttyneenä. "Ant-teeks..", sanon hiljaa jä käännän katseeni syliini. Niko kyykistyy viereeni. "Joonas mikä on?", Niko kysyy. Pudistan vain päätäni. Niko vetää minut halaukseen. "Joonas halaa mua takasin.", Niko kuiskaa. "Sun paita menee ihan ver-" "Älä siitä välitä.", Niko keskeyttää. Halaan häntä takaisin. Niko erkanee halista. "Nyt puhistetaan nää ja sit sä saat kertoo mikä on.", Niko päättää ja nousee ylös.

Niko etsii puhdistus aineet. Hän tulee viereeni kyykkyyn. "Anna käsi.", hän sanoo. Annan käteni hänelle ja käännän katseeni toiseen suuntaan. Niko alkaa puhdistamaan haavoja.

Olli
"Moi!", huudan tullessani sisään. Kukaan ei vastaa. "Aleksi?!", huhuilen. Mummi ja ukki ovat kaupassa ja minä tulin juuri lenkiltä. "Aleksi ooksä täällä?!", huudan. Kuulen niiskauksen yläkerrasta. Vedän takin pois ja potkin kengät jaloistani. Lähden kävelemään portaita ylös. Avaan minun ja Aleksin huoneen oven. Näin tuon pojan makaamassa sikiöasennossa sängyllä. Hän itki. Hänellä oli minun huppari päällä ja kainalossaan vielä toinen. Tiedän myös miksi. Aleksi hakee turvaa tuoksustani, jos minä en ole paikalla. Menen sängyn laidalle istumaan. "Tuu tähä.", sanon ja taputan syliäni. Aleksi kömpii ylös ja tulee syliini istumaan. Hän nojaa rintakehääni. Nostan käteni hänen hiuksiinsa ja silitän niitä. "Remillä on musta jotain kuvia ja videoita.", Aleksi kuiskaa ja niiskaisee heti perään. "Voi saatana..", mutisen.

"Tää ei toimi, sille tytölle pitää puhuu järkee.", kuulen ukin sanovan. He siis tulivat. "Voinks mä käydä alhaalla?", kysyn. Aleksi pudistaa päätään. "Tuu mun reppariin, mennää yhessä.", ehdotan. Aleksi nyökkää. Nousen seisomaan ja Aleksi tulee reppariini. Lähden kävelemään alas. "Hei- Mikäs Aleksilla on?", mummi kysyy huolestuneena. "Remillä on siitä jotain kuvia ja videoita.", kerron. Mummin ilme muuttuu hetkessä huolestuneeksi. "Se oli kans tehny Hetille jotain.", mummi sanoo. ETTÄ MITÄ ETTÄ?!

Joonas
Niko oli laittanut juuri sideharson haavojeni päälle. Pian hän nostaa minut syliinsä. Kohta tunnen sängyn selkäni alla. Suljen silmäni. Patja painuu alaspäin vieressäni, joten Niko oli siis tullut viereeni. "Kertoisiksä mikä on?", hän kysyy. "Pelaaksä mulla?", kysyn varovasti. "En tietänkää Joonas mistä sä nyt tollasta keksit?!", Niko sanoo miltei huutaen. "Älä kiltti huuda, mua sattuu päähän..", sanon hiljaa. "Anteeks, mä en vaa tiiä mistä sä keksit tollasta..", Niko sanoo. "Noku mä aloin miettii sitä millanen sä oot ollu, ja sit päädyin ajattelemaan kaikkee.", sanon. "Voi sua, mä en ois kosinu sua jos mä pelaisin sulla.", Niko sanoo. "Mm..", mutisen vastaukseksi.

"Kulta pieni, se Niko joka olin joskus, oli se Niko, se on tapettu jo. Tai ainaki nukutettu 100 vuotiseen uneen, ja edes prinssi Joonas ei voi suutelemalla herättää sitä.", Niko selittää. Nyökkään. "Voiks joku muu?", kysyn arasti. Niko pudistaa päätään. "Sit tulee pahatar ja nukuttaa Niko-ruususen uudestaan.", Niko sanoo. Hymähdän. Vai että Niko-ruusunen. "Mä rakastan sua Joonas.", Niko sanoo. "Mäki sua Niko-ruusunen.", sanon. Niko hymähtää. Pian tunnen huulet ohimollani.

"Millo me mennää naimisii?", kysyn. "Voi kuule, siihe on vielä kauan.", Niko mumisee ohimoani vasten. "Höh", sanon. "Tai ehkä me pysytäänki kihloissa koko loppu elämä.", Niko sanoo. "Ei!", huudahdan. "Kuka edes haluu et valtio sekaantuu omaan parisuhteeseen?", Niko ihmettelee. Huulet häipyvät ohimoltani. "Minä", vastan ja Niko naurahtaa. "No joo, mut ootetaan kuitenki viel. Jos sulla vaikka menee hermo muhun.", Niko sanoo. "Jos menis ois menny jo.", sanon ja käännän katseeni häneen. "Mahdollisesti.", Niko sanoo ja kohauttaa olkiaan. Vien päätäni lähemmäs ja Niko painaa huulensa omilleni.

Aleksi
Olli oli nyt viimeiset 15 minuuttia koittanut soittaa bassolla jotain, mutta se on mennyt kokoajan vain satunnaiseksi rämpyttämiseksi. "Voi vittu tää ei onnistu!", Olli kiroaa. "Rakas tosta ei tuu vihasena mitään, laita se pois ja koita uudestaan ku oot rauhottunu.", kehoitan. "Mä haluun soittaa.", Olli sanoo. Hän jatkaa, mutta siitä ei tule vieläkään mitään. "Vittu ei täst tuu mitää!", Olli huutaa. Hän päästää bassosta irti. Se tippuu lattialle. "Voi saatana!", hän huutaa. Basso ei ilmeisesti hajonnut. Olli nousee tuolilta ja nostaa basson ylös. Hän purskahtaa itkuun. Nousen sängystä. "Shh", hyssyttelen ja halaan häntä. Hän halaa minua takaisin. Tai siis rutistaa. "Rakas mikä sun tuli?", kysyn. Olli pudistaa päätään. "Miks kaikki on nii perseestä?", hän niiskuttaa. "En mä tiedä.", vastaan. Erkanen halista. Otan Ollin basson hänen kädestään ja laitan se telineeseen. Olli menee sängylle makaamaan ja minä hänen perässään. Käperryn Ollin viereen sikiöasentoon. Hän kietoutuu ympärilleni ja hautaa kasvonsa hiuksiini. Tässä on hyvä.

Tommi
Pysähdymme Joelin kanssa jollekkin huoltoasemalle. "Mä tankaan venaa täs.", sanon solistille joka nyökkää. Nousen ulos. Vedän bensan tuoksua keuhkoihini. Ai että, ihanaa. Jos mielestäsi bensa haisee pahalta, olet mielipuoli... Tankkaan auton ja maksan bensat. Menen takaisin sisälle. "Noniin, me ollaan pian Kuusamossa.", kerron. "Kuusamossa-", Joel on sanomassa jotain, mutta tuon puhelin alkaa soida.

Joel
Kaivan puhelimeni taskustani. Isäni soittaa... En aijo vastata joten laitan puhelimen takaisin. "Eiks teil oo vielkää oikee hyvii välei?", Tommi kysyy. Pudistan päätäni. "Mites sul ja sil Aaval, siit ei oo kuulunu hetkee?", kysyn vaihtaen aihetta. Tommi hiljenee. "Me erottiin..", hän sanoo hiljaa. "Aa..", vastaan. "Sori..", lisään. "Ei se mitää, hyvä näin.", Tommi vastaa. Nyökkään. Jatkamme matkaamme.
————————

60 osa🥳🥳