Kaiken tän jälkeen? ||Blind Channel|| [valmis]

"Rakas onks sun nälkä?"

Time skip 3vk

Olli
Joonas oltiin kotiutettu sairaalasta eilen. Me puhumme nyt puhelimessa "Mä kyllä voisin jäädä auton alle useemminki", hän sanoo. Kuulen hymyn hänen äänestään. "Mä nimittäin tykkään siitä kuinka Niko palvelee mua", hän sanoo. Nyt hän virnistää. Ja minä kuulen sen vaikken häntä nääkkään. Naurahdan. "Palvelispa joku muaki", sanon. Joonas naurahtaa. "Rakas onks sun nälkä?", kuulen Nikon äänen puhelimen läpi. "Sä kysyit tota 20minuuttia sitten. Ei oo", Joonas sanoo huvittuneena. Alan nauraa. "Sellasta sitte", sanon nauruni seasta. "Joo. Jos se vaan kuulee oman nimensä se tulee mun luo", Joonas kertoo. "Voi toista", huokaisen. "No, mites sulla ja Allulla?", Joonas kysyy. "En mä tiiä.. Se on jotenki kumman etäinen", kerron. "Aa.. Pitäiskö teidän puhuu?", Joonas kysyy. "Kyllä kait sitä vois", vastaan. Oikeasti todella pitäisi jutella Aleksin kanssa. "No mut mä meen syömään, vaikka söinki viimeks parituntia sitten, mut Niko tahtoo että mä syön kunnolla", Joonas sanoo. Hymähdän. "Mäkin meen etsimään jotain syötävää", sanon. "Okei. Heippa" "Heippa", sanon ja lopetan puhelun. Nousen sängyltä ja lähden alas. Menen keittiöön ja nään Aleksin syömässä. "Mikset sä kertonu et teit ruokaa?", kysyn ihmeissäni. Aleksi vain kohauttaa olkiaan. "Kuule..", aloitan ja istahdan pöydän äären. Aleksi katsoo minuun kysyvästi.

Niko
Katan pöytää. Joonas ilmeisesti lopetyi puhelun Ollin kanssa. "Niko!", hän huutaa. Suurin piirtein juoksen makuhuoneeseen. Joo olen varmaati aivan hassu kun huolehdin tällä tavalla, mutta haluan vain että rakkaallani on kaikki hyvin. "Mitä?", kysyn. "Autatko mut ylös?", blondi kysyy. Nyökkään ja kävelen sängyn luo. Autan Joonaksen ylös. Nappaan käteeni Joonaksen kepit ja annan ne hänelle. Joonas lähtee keittiöön. Menen hänen perässä. Hän on oppinut menemään kepeillä nopeasti eteenpäin. Joonas istahtaa tuolille ja minä häntä vastapäätä. "Hei mitä sä haluut juoda?", kysyn. Unohdin laittaa juotavan pöytään. "Vaikka ihan vaan vettä", kihlattuni vastaa. Nyökkään. Nousen ylös. "Tai hei, sittenki sitä vishyä", Joonas päättää. "Selvä". Haen vishy pullon jääkaapista. Laitan sen pöydälle ja istun taas. Alamme syömään.

Kasaan astioita tiskialtaaseen odottamaan tiskaamista. Meillä kun ei ole tiskikonetta. Joonas katselee minua ja puuhiani. "Voisitko sä antaa mulle ne mun särkylääkkeet?", hän kysyy. "Tottakai. Sattuuks sun kylki?", kysyn huolissani. "Vähän vihloo. Se menee lääkkeillä ohi", hän sanoo. Nyökkään. Annan hänelle lääkepurkin. "Kiitos", Joonas sanoo hymyillen. Hän ottaa lääkkeet.

Joel
Istun sänkyni laidalla ja soitan kitaraa. Ei minulla oikein ole muutakaan tekemistä. Koitan keksiä uusia biisi ideoita. Vaikka sovimmekin pitävämme taukoa bändihommista jonkun aikaa. Joonas toipuu onnettomuudesta ja tarvitsee Nikon apua kotona. Joten tauko oli järkevin vaihtoehto. Biisejä ei voisi kirjoittaa ilman Nikoa. Ja muutenkin treeniksen kaikki energia lähtee Joonaksesta. Tylsistyn soittamiseen. Lasken kitaran lattialle ja menen sängylle makaamaan. Taisin nukahtaa.
——————————

Iha vaa tälläne lyhyt osa a) uuden albumin kunniaks ja b) SEN KUNNIAKS ET NÄIN OLLIN EILEN
Soitin sen nimmari jaon jälkee äitille ihan hysteerisesti itkien ja se luuli et mulle ois sattunu jotai sit minä vaan "Mä näin ollin":))

Hei hei katsotaan milloin nähdään tämän kirjan parissa seuraavan kerran!