𝚒𝚝'𝚜 𝚗𝚘𝚝 𝚊𝚜 𝚎𝚊𝚜𝚢 𝚊𝚜 𝚒𝚝 𝚜𝚎𝚎𝚖𝚜//𝚋𝚕𝚒𝚗𝚍 𝚌𝚑𝚊𝚗𝚗𝚎𝚕

26. "Sekasin"

Aleksi
Hämmennyin, kun Niko yhtäkkisesti vain suuteli minua. Vastasin tottakai ja suudelma kesti hetken. Kuitenkin tönäisin tuon pois.
"Mitä vittua tää nyt on? Eka kohtelet mua ku paskaa ja sit sä sanot et rakastat mua, tajuuksä miltä toi tuntuu?" huudan edelleen itkien. Niko selvästi säikähti yhtäkkistä mielialanvaihdosta.
"Anteeks, mä olin niin sekasin tunteideni kanssa et purin sen suhun. Ajattelin et se ois ollu sun vika vaikka se ei todellakaan ollu" hän yrittää selittää. Pudistelen päätäni, en tiedä mitä tuntea.

"Mä oon nii vitun sekasin" sanon ja romahdan Nikon käsivarsille. Hän ottaa onnistuneen kopin, vaikka horjahtikin aluksi. Tuo laskee meidän molemmat lattialle istumaan. Itken hysteerisesti pojan sylissä. Onhan niitä kyyneliä nyt kahden päivän aikana aika paljon vuodatettu.
"Kaikki järjestyy" Niko kuiskaa korvaani. Poika leikkii hiuksillani, se tuntuu kivalta. Alan pakostakin hymyillä hieman, itken silti edelleen. Varmaan olisi ulkopuolisen silmään oudon näköistä. Kaksi poikaa istumassa lattialla huoneen ovensuussa toinen hysteerisesti itkien, toinen koittamassa lohduttaa. Ehkä alan pikkuhiljaa luottaa Nikon sanoihin. Ehkä hän oikeasti välittää. Ellei tämä sitten ole joku veto Nikon, Joelin ja Joonaksen välillä. Ei, ei ole. Eihän?

"Ooksä tosissas tän jutun kanssa?" kysyn, koska ajatus alkoi ahdistamaan liikaa.
"Joo tottakai oon, en oo tähänastisessa elämässäni ollu mistään näin varma" hän vastaa. Hymyilen. Nostan pääni ylös ja katson poikaa silmiin. Hänen vihreät silmänsä näyttävät täydellisiltä tässä valossa. Vedän Nikon suudelmaan, joka aika pian muuttui kielariksi.

Olimme ilmeisesti niin keskittyneitä toisiimme, ettemme kuulleet askelia portaista.

"Mitä vittua jätkät?"
Se ääni kuului Joelille. Poika oli ilmeisesti normaalisti tulossa huoneeseensa hakemaan jotain, mutta yllätyksekseen näki meidät, suutelemassa -nuolemassa- ovensa edessä.
"Öö tota..." Niko yrittää saada sanaa suustaan. Ei sillä, itsekin olen hieman sanaton tilanteeseen.
"Olin tulossa hakee vittu laturia ja tää on se mitä nään" Joel selittää edelleen hieman järkyttyneenä. Olisin itsekin.
"Tota, en tiiä miten näin pääsi käymään tai siis ei meiän ollu tarkotus" selitän.
"Siis tää on ihan fine, hämmennyin vaa" pitkähiuksinen blondi vastaa hymyillen. Huh, hetkeksi jo pelästyin.
"Mut tota, käviskö sulle jos et kertois viä muille? Me ei olla ees juteltu vielä kunnolla" Niko pyytää kohteliaasti talon asukkaalta.
"Tottakai on, ihan rauhassa selvittäkää asianne ja kertokaa muille ku ootte valmiita" Joel sanoo.

"Kertokaa mitä?"

—————
Sanoja: 354
Saitte vielä toisenki luvun tänää:) Me aletaan uhkaavasti lähentyä 30 lukua😬