𝚒𝚝'𝚜 𝚗𝚘𝚝 𝚊𝚜 𝚎𝚊𝚜𝚢 𝚊𝚜 𝚒𝚝 𝚜𝚎𝚎𝚖𝚜//𝚋𝚕𝚒𝚗𝚍 𝚌𝚑𝚊𝚗𝚗𝚎𝚕

27. "Vitun taulukko"

Olli
"Kertokaa mitä?" kysyn. Kuulimme Joelin viimeisimmän lauseen, muu keskustelusta ei ole kantautunut korviimme. Ja jos joku nyt miettii
"ketkä me?", vastaus on minä ja Aila. Lähdimme -Ailan pyynnöstä- katsomaan miten Aleksilla menee.

Kaikki kolme poikaa kääntävät katseensa meihin. Lattialla istuvat näyttävät säikähtäneiltä, miksi he ylipäätään istuvat lattialla?
"Öö..." Aleksi yrittää aloittaa. Hän selvästi miettii mitä vastata. Pojan silmät ovat punaiset, varmaan itkenyt aika paljon.
"Kertokaa ny, Joelki ilmeisesti tietää jo" yritän hoputtaa. En halua pakottaa ketään mihinkään, mutta tilanne alkaa olla pikkuhiljaa turhauttava. Näen sivusilmällä, kun Aila luo Aleksille kysyvän katseen. Aleksi vastaa tuolle nyökkäämällä pienesti. Aila alkaa hymyillä. Mitä vittua ihan oikeasti?

"Me ei haluta vielä kertoo, meiän pitää selvittää tää juttu eka ite" Niko vastaa. He ensin supisivat toisilleen noin kolme minuuttia. Huokaisen turhautuneena ja lähden takaisin alakertaan. Kävelen olohuoneeseen ja istun sohvalle, kunnes muistan...

Juoksen nopeasti takaisin ylös, avaan Joelin huoneen oven. Sisällä istuu Aila, Aleksi, Joel ja Niko. Outo kokoonpano pakko sanoa. Kävelen Ailan luo ja nappaan kiinni tuon kädestä. Kaikki katsovat minua hämmentyneinä. Vedän tytön perässäni ulos huoneesta ja sen jälkeen alakertaan. Istutan tuon keittiön tuolille. Ja kaivan jääkaapista jugurtin. Otan jääkaapin vierestä ylimmästä vetolaatikosta pikkulusikan ja asetan sen ja aikaisemmin ottaneeni jugurtin tytön eteen pöydälle.
"Syö" käsken lempeästi ja istahdan Ailan viereen. Hänen ilmeensä muuttuu nopeasti ahdistuneeksi ja tämä nappaa purkin käteensä. Onneksi tajuan mitä tuo on tekemässä ja otan purkin ennen kun tuo kerkeää tutkailla ravintosisältötaulukkoa.
"Sun ei tarvi kattoa kaloreita, yrität vaan syödä" sanon ja nousen uudelleen tuolilta.

"Joel missä teillä on tusseja?" huudan pojalle yläkertaan.
"Mihin sää niitä tarttet?" hän huutaa takaisin.
"Kerro ny vaan missä niitä on?" lisään vielä. Tässä ei nyt kuule jaksa alkaa selittää. Joo meidän kaveri -jolla on syömishäiriö- yrittää katsoa jugurttipurkin kaloreita nii ne pitäis peittää:).
"Mä tuon sulle yhen" Joel huudahtaa. Hetken päästä tuo kipittää portaat alas ja ojentaa minulle mustan permanenttitussin. Kiitän ja kävelen takaisin keittiöön. Joel katsoo minua hieman kummallisesti, mutta antaa asian olla ja lähtee takaisin ylös. Avaan tussin korkin ja suttaan koko vitun taulukon. Vitun taulukko. Ojennan purkin takaisin tulevalle tyttöystävälleni.

"En mä voi syödä sitä jos mä en tiedä kaloreita" hän sanoo ja työntää jugurtin kauemmas itsestään.
"Entä jos mä syön sun kanssa?" kysyn, jospa se helpottaisi tytön oloa.
"Se vois ehkä vähän auttaa"

—————
Sanoja: 375
Tässä matkalla kotiin kirjoittelen:). Ens viikolla yritän kirjottaa arkipäivinä vähäsen enemmän, kuitenki jakso vaihtu meillä tälläviikolla nii koeviikkoihin on viä aikaa. Viikonloppuna en taida keretä, koska perjantaina on mun synttärit🥳, lauantaina juhlitaan niitä ja sunnuntaina mä oon stadissa kisaamassa. Sitä seuraavalla viikolla mulla on tet niin pitää vähän kattoo niitä aikatauluja. Yritän kirjottaa näitä lukuja valmiiks ja julkasta tasasin väliajoin, jos en sitten vaikka kerkee kirjottaa. Mukavaa päivänjatkoa, vai miten sitä nyt sanotaankaan<3