𝚒𝚝'𝚜 𝚗𝚘𝚝 𝚊𝚜 𝚎𝚊𝚜𝚢 𝚊𝚜 𝚒𝚝 𝚜𝚎𝚎𝚖𝚜//𝚋𝚕𝚒𝚗𝚍 𝚌𝚑𝚊𝚗𝚗𝚎𝚕

32. "Tyypillistä Ollia"

Aleksi
Nikon luokse lähteminen tyssäsi siihen, kun itkuinen Aila ilmestyi kotiovelleni. Olin juuri lähdössä, mutta tottakai Ailan murheet ovat tärkeämpiä. Eikun siis mitä? Paraikaa tyttö makaa sängylläni sikiöasennossa samalla, kun minä silittelen tuon tummanruskeita hiuksia. Olen muuten ihan täysin unohtanut kysyä, mikä hänellä on.

"Aleksi" kuulen tytön sanovan niiskutuksien keskeltä hiljaiseen ääneen.
"Mitä?" kysyn lempeästi valmiina kuuntelemaan.
"Mä taidan tarvita apua" hän sanoo yhtäkkiä.
"Mitä sä tolla tarkotat?" pohdin hieman hämmentyneenä. Eikö Ailalla ole viimeaikoina mennyt ihan hyvin?
"No siis joo tottakai te ootte vahtinu mun syömisiä ja mä haluun oikeesti parantuu, mut mun mieli estää sen ihan kaiken. Ihan sama mitä teen nii joku pieni ääni mun päässä sanoo etten riitä. Mä en tiiä kuka se on tai miks se sanoo nii, mut se en oo mä" hän selittää. Olen enemmän hämmentynyt.
"Tarkotaksä siis et tarviit ammattiapua?" yritän selventää ajatuksiani.
"Ei, en todellakaan! Mä vaan... ei mitää ihan tyhmä juttu" hän vastaa kieltävästi kysymykseeni.
"Kerro" sanon tiukasti.
"Mä tarviin vaan sellasta 24/7 tukee enkä vaa et koulussa käydää yhes syömäs" Aila selittää nolostuneena. En tiedä miksi. Eihän tuossa ole mitään noloa.
"Voithan sä aina soittaa, ihan sama mikä on" ehdotan.
"Ei se riitä. Mä oon niin iso vastus itelleni"
"Muuta vaik Ollin luo hetkeks" kerron ensimmäisen vaihtoehdon. Aila menee hiljaiseksi.
"Muuten toi ois hyvä idea, mut me riideltii tänää" hän kertoo.

"Siis sen takii sä tulit tänne? Sori, mä unohin kysyy" pyydän anteeksi tyhmyyttäni.
"Ei se mitää, pääasia et olit kotona"
"Miks te riitelitte?" kysyn.
"En mä ees muista, mun muisti on pyyhkiytyny viimesen tunnin ajalta melkein kokonaan" tyttö sanoo. Okei, selkeä homma.

Puhelimeeni kilahtaa viesti. Nappaan tuon kapulan käteeni ja katson, kuka minua tälläkertaa kaipailee. Salaa toivon, että se olisi Niko.

Olli

Olli: Tiiäks mis Aila on?

Se on meillä, kaikki hyvin :Minä

En kyllä oikeastaan sanoisi, että kaikki on hyvin, mutta en halua huolestuttaa Ollia. Hän on luultavasti mennyt Joonaksen luokse rypemään itsesäälissä. Tyypillistä Ollia.

"No mutta mitäs neiti haluais tehdä?" päätän keksiä jotain muuta, kun puhelimen räpläämistä.
"No tota... öö tämä neiti taitaisi haluta vaikka katsoa leffaa ja syödä vähän sipsejä" hän vastaa. Yllätyn lauseen loppuosasta, mutta alan pian hymyilemään. Aila hymyilee takaisin.
"No mutta mennääs sitten etsimään neidille mieluisa elokuva ja sipsejä" sanon ja nousen ylös sängyltä.
"Me katotaan sit kauhuleffa" Aila sanoo vahingoniloisena. Hän tietää, etten pidä niistä.

—————
Sanoja: 385
En ees haluu sanoo mitään:b