älä valehtele sun tunteista

°3° Mitä mä teen täällä

"Kato Jupiteri" Anton sanoo eikä edes sammalla yhtään, eikö se muka ole juonut.

Lysähdän kuistin portaille, enkä sano mitään paitsi sitten muistan instagram pyynnön.

"Eikö me sovittu, ettei toisia seurata missään" sanon ja tiedän että puheeni sammaltaa ja paljon.

"Mä revin ne säännöt"

"Vitut sä mitään sääntöjä repinyt, siihen tarvitaan mun lupa."

"Pitäskö mun kumminki heittää sut kotiin, oot aika kännissä ja tästä varmaan kannattaa puhua myöhemmin." Anton toteaa sitten.

Mikä ihme tota vaivaa. Me ollaan vihollisia, ei viholliset juttele toisilleen tai heitä niitä kotiin mautollaan.

Ennen kuin ehdin huomata, Anton on nostanut minut syliinsä ja kantanut mauton pelkääjän paikalle.

"Mitä helvettiä sä teet" tiuskaisin Antonille, joka alkoi pikkuhiljaa käymään hermoilleni.

"Vien sut kotiin, nuku nyt vaan kyllä sä tajuut kaiken huomenna"

Miten mä muka tajuun kaiken huomenna. Oon ihan pihalla kaikesta. Toi Antonki on ihan outo ja en tiiä mikä sitä vaivaa. Missä se vihollisuus on, missä se kaikki viha on, missä ne tappelut on, ne haukkumiset?

_______

Herään kirkkaaseen auringon valoon ja joudun räpyttelemään silmiäni, että totun kirkkauteen. Mulla on ihan järkyttävä päänsärky.

Aurinko paistaa sälekaihtimien välistä onhan kumminkin vasta elokuun loppu. Hetkonen sälekaihtimet SÄLEKAIHTIMET, mun kotona ei oo sälekaihtimia, missä mä oon.

Vierestäni kuuluu vaimea "huomenta"ja käännyn katsomaan äänen lähdettä, Anton.

"Mitä helvettiä" mä kilahdan. Ihan oikeesti mitä mä teen täällä.

"Relaa brouski, kaikki hyvin" Anton sanoo erittäin väsyneellä äänellä, mutta se ei mua kiinnosta.

Mä painelen ulos huoneesta ja ulos koko talosta, en edes vilkaise taloon päin, vaan lähden suoraan juoksemaan kotiin. Tiedän nimittäin asuvani Antonin lähellä, olen aina tiennyt.

_____

Lauantai ja sunnuntai menivät aika nopeasti. Yritin vain saada Antonin pois minun mielestäni, mitä helvettiä se ede siellä teki.

Sunnuntaina nukahdin vasta kahden jälkeen, sillä en saanut Antonia ja sen touhuja pois mielestäni.

_____

Heräsin maanantaina ilki kuriseen herätyskelloon. Lähdin kouluun heti vaatteiden pukemisen jälkeen, koska olin nukkunut puolituntia pommiin, herätyksestä huolimatta.

Saavuin koululle, jossa jätkät jo odottivat mua. En tiedä mikä juttu se on, mutta olen aina viimeinen.

"Missä jätkä oli? Mihin hävisit bileis? Mikset oo vastannu viesteihin?" Emil pommittaa minua kysymyksillään.

En tosissaan ole avannut puhelinta perjantain jälkeen.

"Sori" vastasin vaan ja lähdin koht pääovia.

"Sori? Missä sä olit? Onks kaikki okei?" Jätkät jatkavat, kun ovat saaneet mut kiinni.

"Mä oon ihan kunnossa" sanoin ja lähdin juoksemaan kohti pukukoppeja, sillä siellä ei ikinä ole ketään. Liikkavaatteet vaihdetaan aina toisessa pukkarissa.

Jätkät huutavat vielä jotain perääni, mutta mä vaan ignooraan ne.

Istahdan pukukopin penkille ja painan pääni polviin. Tärisen ihan liikaa, ahdistus valtaa mut, en itke, en halua itkeä enää, se oli kamalaa silloin. Jätkät tuskin näki mihin menin, joten tänne ei pitäisi tulle ketään tai niin minä ainakin luulin, koska juuri sillä sekunilla ovi aukaistiin ja joku käveli eteeni.