älä valehtele sun tunteista

°9° no ihan vähän sattuu

Mitä se just sano? Se haluu mua?

"Mitä sanoit?" kysyin ja käännyin katsomaan Antonia, joka näytti nolostuneelta.

"Että... mä haluun sua, nyt" Anton sanoi ja suuteli kaulaani.

"Ootko sä varma?" kysyin ja työnsin Antonia vähän pois päin musta. Hän nyökkäsi ja hyökkäsi takaisin kaulalleni.

Anton veti paitani pois ja alkoi suutelemaan vatsalihaksiani. Suustani kuului voihkauksia.

"Oks tää okei" Anton kysyi, kun hetken päästä hän alkoi vetää vaaleita verkkareitani pois.

Mä nyökkäsin ja hän veti verkkarini kokonaan pois. Kyllä te tiedä tekitte mitä hän seuravaaksi. Hän tuntui niin hyvältä, paremmalta kuin, kukaan, koskaan.

Makasimme toistemme vieressä hengästyneenä. Anton veti minut kiinni itseensä ja sanoi "Toi oli, se oli uskomatonta"

Mä käännyin ja pussasin hänen nenänpäätään. "Niinhän se oli" totesin sitten ja vedin Antonin pään mun rintakehää vasten.

( hahaa ette saaneet smuttia)
_____

Mä olin aamulla herännyt Antonin vierestä, mutta joku oli kumminkin vialla. Anton irvisteli vaikeasti.

"Hei mikä on?" kysyin. "Sattuuks sua?"

Anton pudisti päätään, mutta mä naurahdin. sitä sattui selkeästi. Olihan se kumminkin sen eka kerta jätkän kanssa.

"Anton hei. Eka kerta sattuu aina, ei sitä tarvii peitellä" pussasin sen poskea.

"No ihan vähän sattuu" Anton sanoi ja mä naurahdin, vetäen samalla takaisin syliini.

Nukahdimme heti, mutta herään viestiääneen. Kuka kehtaa häiritä tänä upeana hetkenä. Kukapa muukaan kuin Emil.

⬅️ Emil🤦‍♀️ Jupiter ➡️
moii

moi, mitä asiaa

menikö Antonin kaa hyvin?😏

Pääkii

eli te teitte sen?😏😏😏

mm

omggggg🦊😏🐑🎶🤗🚬🤗🌆🙂

ei nyt herran jestas tarvii seota

Tarviiii. tuutteko kouluun?

juu tullaan

Lähdin keskusteluista. Olin totaalisesti unohtanut koulun. Kello oli puoli kymmenen ja meillä alkaa vartin yli kymmenen. Kiitän kaikkia luonnon voimia, että meillä on edes yksi myöhäinen aamu tässä jaksossa.

Käännän katseeni Antoniin, joka nukkuu vieläkin. Pussaan sitä otsalle, hän havahtuu. Hymy leviää hänen huulilleen ja hän kurottautuu suudelmaan.

"Meillä on koulua" sanon, kun suudelma on päättynyt.

"Onko pakko mennääää" Anton marisee ja yrittää kaivautua takaisin peittojen alle.

"On" hymähdin ja vedin peiton kokonaan pois päältämme.

"Jupiteeeer, mä oon alasti, älä" Anton sanoo ja yrittää vetää peittoa multa.

"Niin mäkin" sanoin ja Anton raotti silmiään, katsoakseen minua. Hän tuli lähemässä ja pyörähti päälleni.

Kieräytin meidät lattialle, niin että Anton tipahti ensin ja sitten minä hänen päälleen. Anton voihkaisi ja kirosi minut maanrakoon. Voi raukkaa.

Nousin hänen päältään ja nostin sitten myös Antonin ylös. Suutelin häntä ja vetäisin sitten mukanani suihkuun.

Suihkusta ei meinannut tulla mitään, sillä Anton roikkui mussa kuin apina. Mä pesin hänen hiukset ja kropan, jonka jälkeen hän teki saman minulle.

Kun suihku oli vihdoin käyty, puimme päällemme ja lähdimme alakertaan. Olli istui keittiön pöydän ääressä ja joi kahvia.

"Tais olla rankka yö" hän virnisti.

Anton näyttää veljelleen keskaria ja alkoi kaivamaan leipää kaapista. Hän paahtoi meille molemmille leivät, jotka söimme rauhassa.

Sitten lähdimme Antonin mautolla kouluun. Nään kuinka hän irvistelee, istuessaan penkillä. Mitenköhän hän pärjää koko päivän koulun penkissä.

Anton pysäköi koulun pihaan ja lähdemme tallustamaan jätkien eli nykyisten jantoonioiden luokse.

Antonin kävely kieltä näyttää hyvin vaivalloiselta. Vedän pojan kiinni minuun, joten hänen kävelynsä olisi helpompaa.

"Ei ois tarvinnu olla niin kova kouranen yöllä" Anton mutisee mun korvaan.

"Aijaa. Sähän oikeen huusit mun nimee ja nytkö olin kovakouranen" naurahdan ja saan vastausksi keskarin.

Pysähdymme jätkien luokse, jotka virnuilevat tietävien näköisenä. Tervehdimme heitä, he tervehtivät meitä ja sitten tulee se kysymys mitä osasin jo odottaa. Williamin kysymänä.

"Nussimastako tulitte?"

Anton näyttää keskaria ja lähtee kohti koulun ovia. Juoksen hänet kiinni ja nappaan tämän kädestä kiinni.

Ennen kuin kukaan muu kerkeää tulemaan kouluun sisälle, Anton vetää mut pukkareihin. tästähän oli tulossa meille vakio paikka.

En kerkeä sanomaan mitään, sillä tunnen huulet omillani. Vastaan ​​​​suudelmaan, joka on täynnä intohimoa ja itsevarmuutta.

Kun suudelma loppuu, nuolaisen hellästi Antonin huulia ja tunnen kohouman.

"Kannattaa hoitaa toi ennenku tuut opiskelemaan matikkaa" naurahdan, osoittaen Antonin haaraväliä. Hän muuttuu punaiseksi ja ennen kuin kerkeää valittaa, poistun pukkarista huvittuneena.

Suuntaan kohti matikan luokkaa ja istahdan vakio paikkaani. Sinne se jäi hoiteleen ongelmaansa. Kuulostaa hauskemmalta mun päässä.

Tuntia on kulunut ehkä kahdeksan minuuttia, kun oveen koputetaan. Opettaja avaa uuni ja päästää noloontuneen Antonin luokkaan.

"Jokinen, mikä kesti?"

"Ööh, nukuin pommiin. Sori" Sitten hän istahtaa viereeni ja näyttää salaisesti keskaria.

Mä naurahdan hänelle ja kuiskaan. "Sait ongelmas hoidettua"

Hän nyökkään noloontuneena ja alkaa kaivamaan matikan kirjaa repustaan.

Hetken päästä yhdistän kätemme pöydän alla ja huomaan kuinka hänen huulilleen syntyy suuri hymy. Anton on onnellinen ja niin olen minäkin.

------

Moiii!
Tää tarina on ollu nyt hetken tauolla, mutta sain tän nyt kirjoitettua. Olkaapa hyvä🥰

sanoja: 730
julkaistu: 9.5.2022