älä valehtele sun tunteista

°10° kiva selkä sulla

Antonin näkökulma:

Istuimme jätkien kanssa koulun sohvilla. Matikan tunti oli juuri loppunut ja Jupiterkin oli vihdoin lopettanut kiusaamiseni. Tällä hetkellä se jutteli ja naureskeli Emilin kanssa ja mä olin vähän sivummalla.

"Mitä sä täälä myrtsäät" juuri mainitsemani Jupiter tulee kyselemään. En mä nyt mitään myrtsää.

Pudistan päätäni ja nousen ylös sohvalta. "Käyn kaapilla" huikkaan ja lähden menemään. Joku kumminkin kamppaa minut viiden metrin jälkeen.

"Mitä helvettiä?" tuhahdan ja yritän nousta ylös, mutta jätkä laittaa jalkansa mun selänpäälle.

Ei kulu kuin kaksi sekuntia ja Jupiter on jo pelastamassa tilannetta.

"Älä koske mun jätkään"Jupiter huusi ja tönäisi jätkän seinää vasten.

Sanoiko se just? mun jätkä? No ei ole nyt aikaa miettiä sitä.

"Aijaa te ootte nykyää jotai homoja vai? Hyi helvetti" tuo poika tuhahtaa. Siinä samassa tunnistan hänet. Matias.

Nousen ylös ja vetäisen Jupiterin pois Matiaksesta. "Jupi mä hoidan tän" Tuon sanottuani, lähdin vetämään Matiasta ulos koulun ovista.

"Mitä hittoo sä teet täällä?" kysyin, kun olimme päässeet tarpeeksi kauas koulun ovilta.

"Isoveljes on velkaa"

Voi vittu. Olli on taas ongelmissa. Ja mä kun luulin, että se on lopettanu ne hommat. Se saa kyllä ite hoitaa ongelmansa.

"Aha, mites se muhun vaikuttaa"

"Kuule Anton, jos isoveljes ei maksa, niin säkin oot ongelmissa. Sä tiedät tosi hyvin, että se menee niin" Matias tokaisi.

"Joo okei, mä sanon sille"

Matias vielä tönäisi mua ja lähti sitten kävelemään. Hitto oikeesti. Mitä mää nyt teen. Ollilla ei varmastikkaan ole rahoja maksaa velkojaan. Ja ei mullakaan kyllä rahaa ole. Ehkä kymppi korkeintaan. Ja kun puhutaan veloista niin ne on sielä satasissa.

Koulun ovi avautui ja Jupiter juoksi luokseni. Hän vetäisi mut haliin. Oh thank god se on olemassa.

"Mistä tossa oli kyse?" Jupiter kysyy, kun olemme ensin vetäytyneet halista.

"Olli vaan on ongelmissa, niin se vaikuttaa muhunki" totesin. Jupiterille on helppo puhua, häneen voi luottaa.

Jupiter ei kysellyt enempää ja olin siitä kiitollinen. Hän vain piti minua halissaan ja silitti rauhallisesti selkääni. Tunsin hänen hengityksen korvaani vasten ja se aiheutti minulle kylmiäväreitä. Sitten hän suuteli minua.

Hetken päästä vierestämme kuuluu taputtamista. Vetäydymme suudelmasta ja katsomme jätkiä, jotka virnuilevat vieressämme.

"Sori et keskeytettiin, mutta meillä on liikuntaa" Liam naurahtaa, jonka jälkeen me lähdemme kävelemään pukukopeille päin.

Vedän paitaani pois päältä, mutta kuule vislauksia. Käännyn katsomaan luokan jätkiä, jotka vislaavat. Jupiter katsoo mua naurua pidätellen.

"Mitä?" kysyn, kun olen saanut tarpeekseni virnuilusta.

"Kiva selkä sulla" Emil toteaa pokkana ja mä ryntään peilin eteen katsomaan mitä hän tarkoitti.

"Voi jumalauta" mutisen, kun nään selkäni täynnä kivoja tummia fritsuja.
Jätkät vain repeävät nauruun ja mä kävelen Jupiterin eteen. Vedän hänen paitansa pois päältä.

Uusia vislauksia ja naurua. Jupiterin yläkroppa näyttää samalta kuin minun.
"Oliko pakko" hän kysyy kiusaantuneena minulta. Mä nyökkään ja alan sitten nauramaan.

"Mut sattuuks sua vielä?" Jupiter kuiskaa mun korvaan ja äänestä kuulee kuinka hän virnuilee.

Käännyn pois päin Jupiterista ja näytän punehtunein kasvoin hänelle keskaria. Pitäis lopettaa tää punastelu, kun alkaa meneen jo yli. Minkäs teet, kun tommonen komistus tulee lähelle ja puhuu tommosia.

Lopulta lähdemme liikuntasaliin ja saamme torumisia opettajaltamme siitä kuinka vaatteet pitäisi vaihtaa nopeammin.

Sitten alamme pelaamaan koripalloa, joka on itseasiassa yksi lempi lajeistani, toki jos jääkiekkoa ei lasketa. Jupiter virnuilee mulle joka kerta kun katsahdan häneen. Tommoinen virnuilu ei auta yhtään mun ongelmissa. Se ois kyllä aika nöyryyttävää täällä liikkatunnilla.

Kun tunti vihdoin loppuu, lähdemme pukkariin vaihtamaan vaatteita. Olen aika hidas, joten moni on jo ehtinyt lähteä. Pukkarissa on enää Jupiter, Emil ja Elias. Jupiteree kuiskuttelee heidän kanssaan jotain ja sitten kuulen kuinka ovi avautuu ja menee kiinni.

Tunnen tutut kädet vyötäröllä, jotka vetävät minut vasten Jupiterin kroppaa. Hän silittelee ihoani paidan alta. Hänen kosketuksensa aiheuttavat kipinöintiä ja jonkun moisia perhosia vatsaan.

"Anton" hän kuiskaa mun korvaan ja aiheuttaa mussa kylmiäväreitä.
"Jooh?"

"Oisko mitään jos olisit mun poikaystävä?" hän jatkaa kuiskuttelua.

"Tottakai mä olen sun poikaystävä" mä voihkaisen ja käännyn katsomaan sen hymyyn kaartuneita huulia.

Sitten me suudeltiin. Se suudelma oli jotain niin mahtavaa, vaikka me oltiinkin suudeltu jo monia kertoja aikaisemmin, mutta tämä oli meidän ensimmäinen suudelma yhdessä. 

Jos aletaan romantisoimaan niin:

Anton and Jupiter since 1.9.2020

----

Moi lyhyempää lukua tällä kertaa, mutta saimpahan kirjoitettua

sanoja: 627   julkaistu: 16.5.2022