Onko se rakkautta tällä kertaa? Joleksi// JoelxAleksi

Osa 29

Aleksin Nk.

Herään herätykseeni ja tunnen saman tien päähäni iskeytyvän viiltävän kivun. Miksi, en tiedä en edes olle juonnut.
Yritän nousta sängystä ylös, mutta päädyn istumaan heti, koska päässä alkaa heti heittämään ympärin.
Istun hetken paikallani ja yritän nousta seisomaan.
Onnistun siinä, enkä pyörry matkalla kun lähden laahustamaan keittiöön etsimään särkylääkettä.

Olen saannut otettua särkylääkettä, joka on helpottannut oloani vähäsen. Mutta pakko alkaa raahautumaan studiolle päin.
Ajan studiota kohti rakkaalla Kiallani, kun päähäni iskee taas järkyttävä viiltävä kipu.
On pakko ajaa tien reunaan että en ajaisi kolaria kenenkään kanssa.
Nojaan rattiin ja puristan silmiä kiinni, tuntuu kuin tikareita tungettaisiin pääni läpi.

Olen varmaan ollut 10 minuuttia, paikallaani. Kipu alkaa vähitellen helpottamaan ja uskallan lähteä taas ajamaan. Matkaakaan ei ole enään paljoo jäljellä.
Ehtisin ihan hyvin sovittuun aikaa studiolle.

Parkeeraan auton studion pihaan, eikä päänsärkykään enään vaivaa, oloni on hyvä vaikka vasta olin tuskissani päähän iskeytyvän kivun takia.
Lähden tarpomaan studion portaita ylös, mielestäni tässä talossa pitäisi olla hissi. Ei kukaan täys järkinen jaksa kävellä aamusta tai yöstä monta kerrosta portaita ylös päin ja sitten vielä alas päin.

Hakkaan studion ovea, koska en jaksa kaivaa avaimiani taskustani. Toivon tosiaan että joku on jo paikalla että en ihan turhaan hakkaa ovea.
Onneksi kohta kaikkien rakastama hattarapää Joonas Porko tulee avaamaan oven.
"Mitä sää sitä ovee hakkaat?" tuo kysyy. No miksihän olisinko halunnut sisälle.
"Ei jaksannu kaivaa avaimia." sanon ja riisun takkiani ja kenkiäni päältä pois.
"Aha." tuo tiuskaisee ja lähtee takaisin eteisestä, treeniksen puolelle. Jaaha mikähän tuota herraa vaivaa.

Läheden itsekkin treeniksen puolelle, näemmä muut eivät ole paikalla vielä, ainostaan pahan tuuliset Joonas ja Olli jotka istuvat sohvan eri nurkissa, erittäin vihaisen näköisinä.
"Mitä sun kädelle on käynny?" kysyin kun näin Ollin rystyset, joissa oli pieniä haavoja.
"Ei mitään erikoista, peilin kanssa otettiin vaan vähä yhteen." tuo sanoo kylmällä äänen sävyllä. Päään vain olla hiljaa ja nyökätä.

Kuulen ovelta ääniä ja sieltähän tallustaa meidän rakkaat vokaalistit.
"Siellä paistaa yhtä kirkkaasti aurinko, kuin mun kyrpä aamulla." Joel höpöttää, tirskahdan tuon laushdukselle.
"Mikä tää kiree ilmapiiri on?" Tommi kysyy. Mistä tuo jätkä ilmaantu?!
"Kysy noilta kahelta." sanoin viitataten Olliin ja Joonakseen.
"Toi kusimutteri on pettänny mua." Olli toteaa kolkolla ja kylmällä äänen sävyllä. Katson Ollin silmiin järkyttyneenä, mutta tuon silmät ovat vain tyhjät.

--------------------
Sanoja 371
Tää luku oli jotenki sekava.
Onko jotain ideoita tai toiveita tähän kirjaan?
(tosta pettämisestä on sit enemmän mun toisessa kirjassa)