Every piece of shit

Luku 1

Niko:
Kävelen taas kohti tuota kidutusrakennusta. Moni käyttää siitä nimeä koulu, mutta minulle ja Aleksille se on kidutusrakennus.
Ai miksi? Koska siellä on neljä poikaa jotka kiusaavat meitä. En tiedä siihen syytä.
"Moi Aleksi." Sanon tuolle, kun tapaamme risteyksessä, josta käännymme molemmat kohti koulua.

"Mitäköhän ne tällä kertaa keksii?" Aleksi pohtii "Vois vaan kuolla." Totean. Aleksi nyökkää sen merkkinä, että voisi itsekkin.
Saavumme pihaan. Kellot eivät ole vielä soineet, joten joudumme odottamaan pihalla. Ja tämähän on niiden kiusaajien lempi paikka pistää ranttaliksi, kun ei opettajiakaan ole vahtimassa.

Jee! Pian nuo neljä tulevatkin. Joonas, Tommi, Olli ja kaikista pahin.. Joel. "Mitäs tänään tehtäs?" Joonas kysyy "Tehää vaikka näin." Joel sanoo ja ottaa Aleksia niskasta kiinni. Joel nostaa Aleksin ilmaan ja parhaansa mukaan ravistelee tuota siinä. Joonas ja Olli tekevät minulle saman.

Lopuksi Joonas tukistaa hiuksiani josta päästän vahingossa pienen inahduksen. Kaikki alkavat nauramaan. Kellot soi. Meidät päästetään irti ja pojat lähtevät menemään. "Ooksä okei?" Kysyn tuolta "Niin okei, kun tässä voi olla. Sä?" Aleksi vastaa "Sama homma. Mennään." Sanon.

Nousen ylös ja tarjoan kättäni tuolle. Aleksi tarttuu siihen ja nousee ylös myös. Kävelemme ihan pokkana sisään ja menemme luokkaan. Olemme eri luokilla tietenkin. Ja siis tässä samassa rakennuksesaa on yläaste ja lukio. Olen itse Tommin kanssa samalla luokalla. Se ei oo niin paha, koska Tommi vaan aina kattoo vierestä.

Mutta sitten Aleksi, hän on Ollin kanssa samalla luokalla, eikä täten saa rauhaa opiskella. Millon lentää kumin palasia ja millon kenkiä. Kyllä on pari terotinta roskineenkin lentänyt. Toivottavasti Aleksilla menee ihan hyvin tämä tunti. Saan olla onnellinen, että olen Tommin kanssa samalla luokalla enkä esim. vaikka Joelin.

Kellot soi. Ryntään ulos luokasta. Oven suussa minua odottaakin jo Joonas. Tuo vetäisee minut sivuun ja työntää seinää vasten. "M-mitä sä haluat?" Kysyn. Tuon kasvoille tulee virne. Pian Joonaksen nyrkki onkin jo lyönyt kunnolla mahaani. Ihme ettei ilmat lentäny pihalle.

Pian huomaan kun nuo ovat Aleksin kimpussa. Perse. Nousen vaivalloisesti ylös. Juoksen. Töinäisen Joelia selästä päin. Tuo kaatuu melkein. Mutta pääasia, että päästi Aleksista irti. Joel kääntyy. "Sä maksat tosta." Tuo sanoo ja tulee tönäisemään minua. Väistän. Joel kaatuu mahalleen lattialle. Olemme lähellä revetä Aleksin kanssa nauruun.

Nostan äkkiä Aleksin ylös maasta ja lähdemme pötkimään pakoon. Hehe😈.
Pääsemme eräille sohville. "Oli aika hauskaa ku Joel sillä tavalla köpäs." Nauran "Jep." Ale vastaa. Hetken jälkeen luoksemme saapuu Joonas. Miks niitten pitää pilata aina meijän ilo?

Aleksi:
No niin, ilo on pilattu sillä Joonas saapui tähän sohville. Tuo ottaa Nikoa kauluksista kiinni. "Istut nyt vaan kiltisti siinä." Joonas sanoo ja potkaisee minut takaisin istumaan, kun olin nousemassa ylös. "Tajuako sä, millasta helvettiä Joelilla on kotonaan. Jos sä kertaakaan KERTAAKAAN enään nöyryytät sitä, niin voit olla varma, että Aleksille, sulle ja sun pikku siskolle Iidalle ei käy hyvin." Joonas sanoo, päästää irti ja lähtee.

Niko näyttää hieman pelokkaalta. "Uskoks sä et ne uskaltas tehä jotaki sulle, mulle ja Iidalle?" Kysyn "Kyllä. En tienny et Joelilla on yhtä helvettiä kotonaan." Tuo toteaa. Nyökkään vain. Kävelen meidän koulun kuraattorin toimisto homman ohi. Huomaan siellä Joelin odottamassa. Tuo mulkaisee minua. Pysähdyn.

Menen ihan sponttaanisti halaamaan tuota.
"Mitä helvettiä sä teet?" Tuo kysyy ja yrittää työntää minut pois. Irrottaudun ja jatkan kävelyä kohti luokkaa. "Sä joudut selittään vielä ton Kaunisvesi!" Joel huutaa perääni. Leikin etten olisi kuullut tuota.

——————————————————————
Mp tää eka luku?
Sanoja; 545