Every piece of shit

Luku 10

Aleksi:
Olemme terkkarilla. Tarja tutkii Ollin jalkoja.
"Joo. Elikkäs sä kerroit lyöneesi pääsi?" Tarja varmistaa Ollilta. Olli nyökyttelee päätään.
"Se osuma on ilmeisesti jotenki osunu sellaseen paikkaan, että sun on vaikeaa kävellä. En tiedä kuinka kauan tätä kestää, mutta suosittelen käymään lääkärissä tarkistuttamassa kuitenkin." Tarja kertoo.
Just.

Olli:
Et voi olla tosissasi. Olen sitten melkeimpä RAMPA! Hienosti meni tämäkin päivä. Äiti tulee hakemaan mua ja käyttää lääkärissä.
"Kerrot heti sen lääkärin jälkeen mitä ne sano." Aleksi käskee. Nyökyttelen päätäni vain vastauksen merkiksi. Pääsen autoon vihdoin äidin avustuksella. "Kerro siis mitä tapahtu." Äiti sanoo "Olin siis vessassa ja jollain ihmeen kummalla onnistuin liukastumaan, lyömään pääni ja sit en oikein voinu kävellu kunnolla." Kerron.

Katson äitiäni. Tuo vain nyökyttelee päätään. Saavumme sairaalaan. Menemme sille ihme infopisteelle. "Terve. Miten voimme auttaa?" miesoletettu hoitaja kysyy
Äiti katsoo minua. Miks mun pitää puhua?
"Olin siis koulun vessassa, jotenki liukastuin, löin pääni ja ku nousin jonkun ajan päästä ylös niin en pystyny enään käveleen kunnolla." Selitän vain mahdollisimman yksinkertaisesti.

"Selvä." Tuo sanoo ja näpyttelee jotain koneella. "Istukaa vaan alas odottamaan, lääkäri tulee hakemaan teidät sitten." Tämä sanoo. Tässä tulee menemään monen monta tuntia. Kuuden tunnin jälkeen joku lääkäri huutaa ovelta: "Matela!". Kävelemme niin hyvin kuin voin sinne huoneeseen, tieten äidin avustuksella.

Tunnin jälkeen pääsemme pois sairaalasta. Todettiin, että pääni oli osunu johonkin jalkojen ohjaus paskaan niin ne ei nyt sitten toimi kunnolla. Tai siis ehkä kolmen päivän päästä toimii. Ehkä. Soitan Aleksille.
"Mitä ne sano?" Tuo kysyy "Et vaurioitin jotaki kohtaa nii en pysty kävelemään kunnolla pariin päivään. Enkä tuu kouluun, koska pitää levätä." Kerron. "No ei oo kyl kivaa." Tämä sanoo "Ei niin." Vastaan.
Lopetamme hetken päästä puhumisen.

Aleksi:
Olen kotona lukemassa historian kokeeseen.
Makoilen sängyllä. Otan tyynyn pääni alle. Pian tunnen kuinka silmäluomeni alkavat painumaan kiinni. Avaan ne. Nappaan kuulokkeet päähäni ja laitan musiikit soimaan. Käännän kylkeä. Miljoonatta kertaa käynyt sama homma jo. Eli se, että meinaan nukahtaa. Pian annan periksi ja nukahdan. Kun herään huomaan, että minulla on mennyt ainakin yksi biisi melkein kokonaan ohi. Vittu.

(perustuu tositapahtumiin :DDD)

Päätän avata puhelimeni, kun olen lukenut. Menen instaan. Katson jätkien ig stoorit läpi. Joonas on pelaamassa lätkää jäähallissa Joelin kanssa. Tommi ei oo laittanu tapansa mukaan sinne yhtään mitään. Samoin kuten Olli, mutta veikkaan että tuo nukkuu. Niko pelaa koneellaan.

Time skip kaks kuukautta koska en keksi tuohon mitään jatkettavaa. Ja sovitaan et nyt on.. 17.11.

Olli:
Minun ja Alekisin synttärit ovat jo olleet. Nyt sitten odottelemme joulua.

——————————————————————
Julkasin nyt nää luvut jotka oli tääl valmiina
Sanoja: 414