Every piece of shit

Luku 3

Niko:
Makoilen sängylläni. Kello on 1.29. En saa millään unta. Pian huoneeni ovi avautuu. Esitän nukkuvaa. "Niko, ooksä hereillä?" Kuulen Iidan kysyvän. Nostan pääni.
"Oon." Vastaan tuolle "Pääsenks mä sun viereen nukkuun, ku näin painajaista?" Iida kysyy. Suloista. "Tottakai pääset." Vastaan Iidalle hymyssä suin "Jee." Tuo hihkaisee ja kömpii viereeni.

"Öitä Niko. Mä rakastan sua." Iida sanoo
"Mäkin sua." Vastaan tuolle. Hymy tulee väkisin huulilleni.

Joel:
Herään Aleksin herätykseen. Huomaan, että tuo on ihan kiinni minussa. Ai niin, sanoin hänelle että voisi tulla kiinni ninuun, että saan nukuttua. Miks mä sanoin niin?
Nousen ylös. Kiskaisen vaatteet päälle.
"Sun pitäs varmaan herätä?" Kysyn tuolta. Aleksi alkaa heräilemään.

Kävelen keittiöön. "Huomenta Joel." Sari sanoo "Huomenta." Vastaan. "Tossa on leipää ja keitettyä kananmunaa, jos haluut." Sari sanoo "Ei kiitos, mun pitää lähtä kouluun." Sanon ja menen eteiseen "Etkö sä tosiaan aijo syödä mitään?" Tero varmistaa. Pudistan vain päätäni. Astun ovesta ulos raikkaaseen aamuilmaan.

Kävelen koululle. Kellään muulla jätkällä ei ole vielä alkanut koulu. Kävelen luokkaan.
Minulle on jätetty sama vanha nurkkapaikka kuin aina ennenkin. Huomaan jokaisen ihmisen katseessa -meidän luokan- pienen pelon. Olenko tosiaankin noin pelottava?

Tunti loppuu. Jes, jätkät tulee kouluun nyt.
Menen äkkiä käytävälle nuita vastaan. Ne ovatkin jo Aleksin ja Nikon kimpussa. Päätän mennä mukaan. "Mitäs jätkät?" Kysyn
"Eikai tässä mitään kummallisempaa." Olli vastaa. Tommi on yhtä hiljaa kuin yleensäkkin.

Otan Nikon kauluksista kiinni. "Mennääs jätkät käymään pihalla." Sanon. Raahaamme Aleksin ja Nikon mukanamme. Sytytän tupakin joka minulta sattui löytymään taskustani. Vedän savut itselleni. Sen jälkeen painan palavan tupakan kärjen Nikon kaulaan.

Tuon pieni kivun inahdus oli parasta mitä oon hetkeen kuullu. Kellot soi. "Nyt pitää mennä, mutta kokeillaan joskus uusiks." Sanon heille ja menen pois. Pitäisi päästä tästä kiusaamisesta eroon. Mutta en voi, se helpottaa mun omaa pahaa oloa. Olen yksi niistä harvoista kiusaajista ketkä myöntää sen.

Aleksi:
Haluaisin kertoa Nikolle, että Joel on muuttanut luoksemme asumaan. "Niko.. mulla on asiaa." "Niin?" "Tota.. sä et enään halua käydä meillä tämän jälkeen." Totean
"Hä?" Tuo ihmettelee "Kun siis.. meijän perheeseen tuli sijoituslapsi.. ja se oli.. Joel." Kerron. Nikon ilme muuttuu kiinnostuneesta neutraaliin.

"Eli mä en siis enään käy teillä?" Niko kysyy
"Ellet varmaan halua saada turpaan niin sitten." "No en kyllä halua." Tämä sanoo.
Nyökkään. "Meijän pitäs mennä tunnille." Sanon "Jep." Niko vastaa.

Kävelen luokkaan. "Aleksi Kaunisvesi, miksi olet taas myöhässä tunnilta?" Opettaja kysyy "Koska.. nukuin pommiin." Selitin nopeasti "Tää on jo seittemäs kerta tänä kuukautena." Tämä raivoaa. Pyöräytän vain silmiäni ja menen istumaan paikalleni.

Olli heittää minua kumin palalla. Näytän tuolle keskaria. Olli vain nauraa. Vittu, mä haluan pois täältä. Olli heittää vielä toisen ja kolmannenkin. Jos sieltä tulee vielä yksikään kumin palanen, niin menen tuon pojan luokse sanomaan pari valittua sanaa. Ja sieltähän se tulikin.

Nousen ylös penkiltäni ja marssin luokan toiseen päähän. Otan tämän kauluksista kiinni ja työnnän tuon seinää vasten. Ope oli lähtenyt jonnekkin luokasta. "Jumalauta Matelan poika sä teit virheen. Älä enään koskaan KOSKAAN ärsytä mua tai sillä on vakavemmat seuraukset." Sanon ja läpsäisen tuota poskelle.

Se saattoi olla virhe. Loput nuista tulevat kostamaan sen minulle. No jaa. Perus arkeahan se nykyään on. Palaan takaisin omalle paikalleni. Olli näyttää naureskelevan. Tiedä, että olen ehkä hieman pienempi kokoinen kuin normaali seiskaluokkalainen, mutta ei voi mitään.

Olen käytävällä Nikon kanssa. Pian Olli ja Joonas tulevat. Kerroin jo Nikolle mitä tein tunnilla. Hänenkin mielestä se oli virhe.
"Mitäs se uhoominen siellä luokassa oli?" Olli kysyy "Empä tiiä." Vastaan tylysti "Ai et tiedä vai? Meijän varmaan pitää opettaan sua tietämään mitä tapahtuu, jos noin tekee." Olli sanoo katsoen Joonasta.

Joonas vain nyökkää. He nostavat minut seinää vasten. Saan pari nyrkkiä naamani sekä mahaani. En edes ala itkemään, toisin kuin ensimmäisenä päivänä. Eli nahka on jo aika paksu. Ei sinne ihon alle niin helposti pääse, sanonpahan vaan.

——————————————————————
Sanoja: 619