Every piece of shit

Luku 8

Niko:
Katsoimme mitä kauneinta auringonlaskua.
Haukottelin. "Mä taidan lähtä kotiin." Sanon unisena "Sama." Joonas toteaa. Joonas on kyllä aika söpö, kun sen oppii jollain lailla tuntemaan. Kävelemme koteihimme.
"Pääsenks mä teille yötä? Ku siis porukoilla on aamusta iltaa töitä ja niillä ei oo aikaa mulle." Joonas kysyy.

Legendaarista, perhos lauma villiintyy vatsassani. "Sopii." Vastaan vaan nopeasti paniikin vallatessa mieleni. No sentään en vastannu että "et". "Mahtavaa. Kiitti." Joonas sanoo ja halaa minua. Saavumme kotiin.
"Iskä, Joonas tuli yötä!" Huudan tuolle. Äitini ja isäni on siis eronnut.

Isä tulee kattomaan eteiseen. "Jaahas, taas sama poika." Isä toteaa. Tuo katsoo Joonasta päästä varpaisiin. "Tulkaa vaan." Isä sanoo ja lähtee. "Sori, iskä on vähä tollanen."
Pahoittelen "Ei se mitään, en mäkään mikään täysin normaali lapsi." Joonas hymähtää. Hymyilen. Menemme huoneeseeni.

"Sul on kiva huone, ei tullu viimeks sanottua." Joonas toteaa silmäillessään huonettani. Saatoin ehkä hieman punastua. Vilkuilin muualle. "Miks sä vilkuilet muualle?" Joonas kysyy ja yrittää kääntää päätäni. Joonas ottaa leuastani kiinni ja kääntää pääni. "Aaaww, oot sulosen näkönen sillon, kun punastut." Joonas kehuu. Taidan punastua vielä enemmän.

Kuolen. Makoilen sängylläni, Joonas vieressä "Onks sulla nälkä? Meinaan et haluutko iltapalaa?" Kysyn "Ei mulla oo, mehän syötiin ne makkarat." Joonas vastaa ja haukottelee. "Aletaaks nukkuun?" Kysyn
"Vois." Joonas sanoo. Nousen sängyltä ylös ja otan housuni pois. Jätän päälle kuitenkin hupparini, koska miksi ei.

Joonas ottaa kaikki vaatteensa pois. Paitsi boxerit. "Käyn kattoon sulle peiton ja tyynyn." Sanon ja kävelen komeroa kohti. Sieltä löytyi, kun löytyikin peitto ja tyyny.
"Saat laittaa kyl lakanat ite." Sanon ja heitän peiton, tyynyn sekä lakanat Joonakselle.
"Mä ku luulin et tää ois ollu viien tähen hotelli." Joonas sanoo.

"Eipä ollu." Totean ja käperryn peittoni alle.
Pian Joonas tulee viereeni. "Öitä." Sanon
"Toivotaks sä mulle hyvät yöt?" Joonas kysyy ihmeissään "Joo, mitä siitä?" Kysyn
"Ei kukaan koskaan toivota hyvää yötä kellekkään ku mä oon ollu jossaki yötä." Joonas sanoo. Jätkät, eihän me yleensä toivoteta öitä toiselle jätkälle.

"Mut mä toivotan." Totean. Voin aavistaa jo Joonaksen hymyilevän. "Öitä." Joonas sanoo.

Joonas:
Niko nukkuu jo. Hetken mielijohteesta painan huuleni Nikon otsalle. "Nuku hyvin." Toivotan tuolle. Toivon todella, että tuo nukkuu. Herään. Koitan avata silmiäni, mutta huoneessa olevan valon määrästä johtuen, joudun sulkemaan ne jälleen.

Hieron silmiäni. Hetken jälkeen saan kuin saankin silmäni auki. Päätän katsoa kelloa. Onhan tänään koulua. Kello on 7.29. Koulu alkaisi tasan ysiltä. Vois nousta.

Aleksi:
Herään. Avaan silmäni. Huomaan koko poppoon olevan meillä, paitsi Niko ja Joonas. Vieressäni nukkuu Joel, muut nukkuvatkin lattialla patjoilla tai ihan vaan siinä lattialla.

Katson kelloa. 7.38. Vittu, koulu alkaa kasilta. "Herätys! Tänään on koulua!" Panikoin. Kaikki alkavat heräilemään. "Mä lintsaan." Joel toteaa "Sama täällä." Tommi komppaa. Katson Ollia. Tuo nukkuu. "OLLI!" Huudan. Ei elonmerkkejäkään. "OLLI ELIAS MATELA!" Joel huutaa. Ei mitään. Pian Tommi hyppää tuon päälle.

Viimein Olli alkaa näyttää heräämisen merkkejä. "No niin vihdoin. Sano ny et säki lintsaat." Sanon "En mä. Pitää saada parempia arvosanoja ja pitää päästä seiskaluokalta pois." Olli sanoo ja nousee istumaan. "Paljo kello?" Olli kysyy "7.41." Vastaan.

"Helvetti. Koulu alkaa kasilta." Olli sanoo ja nousee nopeasti pukemaan vaatteitaan.
"Me jatketaan nukkumista." Joel sanoo
"Äiti ja iskä ei sit varmana suhtaudu kovin hyvin lintsaamiseen." Sanon ja lähden huoneesta Olli perässäni. Saavumme koululle. "Vielä on kymmenen minuuttia aikaa." Sanon ja juoksen.

Olli juoksee myös. Pääsemme luokkaan. Opettaja ei ole vielä tullut. "Mennään tonne istuun." Sanon osoittaen kahta takimmaista pulpettia. Ihme, että ne oli vapaana. Olli nyökkää. Kävelemme pulpettia luokse. Juuri, kun olen istumassa siihen niin luoksemme saapuu poikaporukka. "Menkää pois meän pulpettien tyköä." Poika nimeltä Arttu sanoo.

Katson ympärilleni. "En mä tässä kenenkään nimeä nää." Sanon piilo vittuilevasti "Nyt pois." Arttu käskee "Mene ite." Olli sanoo katsoen tuota halveksuvasti. "Älä sinä homo-poika minua käske." Arttu sanoo. Tuon kätyrit vain naureskelevat. "Entä sitten, jos oonki homo?" Olli kysyy. En tiennyt tuon olevan oikeasti homo.

"No niin, menkääpäs paikoillenne." Opettaja kuuluttaa astuessaan luokkaan. Arttu ja muut lähtevät pois. Hymyilen. Mä oon tosi paha tyyppi😈. Sori, oli pakko. Anteeks siis, me ollaan tosi pahoja tyyppejä😈.

——————————————————————
Tunne ku hoen koko ajan tota "mä oon tosi paha tyyppi" nii kotona :D
Sanoja: 671