Aleksi:
Heräsin Ollin sängystä, päätin nousta istumaan mutta tämä oli virhe sillä joka paikkaan sattui.
Viime illan taphtunat tuli takaisin mieleen.
Sain kylmät väreet.
Nousin ylös seisomaan tuskissani.
En nähnyt Ollia missään.
"Ollii" huhuilin.
Avasin Ollin huoneen oven ja lähdin rappusia alaspäin.
"Ollii" huhuilin uudestaan.
"Olli on ulkona joonaksen kanssa" joku nainen sanoi.
Sydämmeni hyppäsi kurkkuun.
Kävelin Olli olohuoneeseen ja siellä istui sohvalla Ollin vanhemmat.
"Moi sä taidat olla Aleksi?" Ollin äiti sanoi.
"joo" vastasin tälle.
"Kiva juttu, mä oon Johanna Ollin äiti ja tossa on Ollin isä Teemu" Johanna sanoi hymyillen.
Mukava ihminen.
"Aa okei" vastasin hymyillen.
"Oliks sää meillä tänää yötä?" Johanna kysyi.
"Joo olin, tulin aika myöhään tänne anteeks" sanoin.
"Eiii se haittaa yhtää mitää se on mukava kun meillä käy Ollin kavereita ja meille saa aina tulla" Johanna sanoi.
"Okei kiitti" hymyilin ja lähdin ulos etsimään Ollia ja Joonasta.
Kävelin talon ovesta ulos ja huomasin Ollin ja Porkon tupakalla siinä tupakalla.
"Ai katos huomenta" Joonas sanoi.
"Huomenta miks ette mua herättäny aamulla?" kysyin.
"Ajattelin et haluut nukkuu viel ku tulit kumminki eilen myöhää tänne" Olli sanoi.
"Nii" vastasin.
"Särkeekö paikkoja?" Olli kysyi.
"Vähä tai oikeestaa aika paljo mut kyl tää tästä" hymyilin.
"Voin hakee särkylääkkeen sulle jos haluut?" Olli kysyi.
"Joo jos se on siis vaa ok" sanoin.
"On se tietty okei" Olli sanoi.
Olli ja Joonas laittoi tumppinsa tumppi kippoon ja menimme kaikki sisälle.
"Meetteks te tänää johki?" Johanna kysyi.
"Joo me mennää Joelille ja jään sinne varmaanki yöks" Olli sanoi.
"Okei älä tee sitte mitää tyhmää" Johanna sanoi.
Olli antoi minulle särky lääkkeen ja menimme yläkertaan vaihtamaan vaatteet Ollin kanssa.
Porko jäi alakertaan Ollin vanhempien kanssa.
Joonas:
"On toi Aleksi kyllä herttinen poika" Johanna sanoi.
"Nii on sil on kyl vähä rankka elämä" vastasin.
"Ai harmi kuulla, millä tavalla?" Johanna kysyi ja kääntyi minuun päin.
"Sil on sen perhees väkivaltaa ja tällästä se pääs osastolt pari viikkoo si" kerroin.
"Voi ei... Se varmaan sitten selittää ne mustelmat hänen kasvoillansa" Johanna jatkoi ja kääntyi takaisin televisioon päin.
"Joop" vastasin.
YOU ARE READING
Ei se vakavaa oo, kai?
Fanfiction"Ei tä näin voi päättyy" sanoin hiljaa. !TW! boyxboy päihteitä (huumeit myös) ahdisteluu syömishäiriö itsetuhoisuutta itsemurha juttui smuttia tietty kiroilua tosi paljon:) kidnappaus ‼️älä lue tätä jos sua ahistaa jokkut näist asioista‼️ YRITÄN MUI...
