Ei...

147 9 1
                                    

⚠️TW⚠️

Aleksi:

Pyörin sängyssä yrittäen saada unta.

Jotenkin kaikki tämä paska vaan kerääntyy päähäni aina öisin.

Nousin istumaan ja katson hämärän huoneen seinää.

Kyyneleet valuvat silmistäni. En jaksa pyyhkiä niitä joten annan niitten vain vieriä alas poskiani pitkin.

Nostan polveni rintaani vasten ja painan pääni polviini.

Miksi minun piti vain kadota? Miksi en jäänyt Ollin kanssa niin hänelläkin menisi paremmin?

Nostin pääni ja nopeasti näin tumman hahmon huoneeni nurkassa.

Säikähdin tätä ja suljin silmäni jonka jälkeen tämä oli kadonnut.

En tiedä mikä se oli... Enkä halua.

Nyt ahdistus kasvoi ja tuntui siltä että minua tarkkailaan.

Aloin hengittämään raskaammin. Paniikkikohtaus iski.

Itkin hysteerisesti ja hapen saanti oli vaikeaa.

Pistin käteni suuni eteen ettei kukaan kuulisi että itken.

Mutta tämä vaikeutti hapen saantia joten otin käteni pois.

"Aleksi?" kuulin oveltani koputuksen.

Se oli Niko.

En saanut sanoja ulos suustani sillä minua pelotti.

Kaikki pelotti.

"Mä tuun sisään onks se on?" Niko kysyi. (semi sus)

"J-joo" sain sanottua haukkoen happea.

Niko tuli ovesta sisään. En nähnyt häntä muutakuin tummana hahmona.

Tämä pelotti minua viellä enemmän.

En tiennyt edes että oliko tämä Niko.

Laitoin pääni nopeasti polviini. Sydämmeni hakkasi rinnastani läpi.

"Vittu" sanoin hiljaa peloissaan.

Tunsin kosketuksen olkapäässäni.

Säpsähdin tätä ja nostin pääni ja katsoi. kuka tämä oli.

Isäni... Se oli isäni.

"Löysin sut" tämä sanoi.

"Eieieiiei miten sä tänne löysit?" itkin.

"Sä et vastannu viesteihin vitun lutka" isäni sanoi vihaisesti.

Tärisin pelosta enkä pystynyt liikkumaan.

"Sä tiiät mitä tapahtuu ku mua ei totella" isäni nauroi.

Hän otti kiinni käsistäni ja painoi ne sänkyä vasten.

"L-lopea!!" huusin.

"Aleksi sä ite oot aiheuttanu tän! Sun vika on se et Olli on sairaalassa" isäni nauroi.

"Eieiei" itkin.

Isäni laittoi kätensä minun kaulalleni ja alkoi kuristamaan.

"L-LOPETA" haukoin happea.

"Vitun pentu" isäni sanoi.

Silmissäni sumeni ja isäni kasvot muuttuivat iloisemmaksi.

"Aleksi, kaikki haluu sun kuoleva" tämä sanoi.

Viimeset kyyneleet vierähtivät poskiltani.

"Ei.." sanoin käheästi.

"ALEKSI?!!!" huulin Nikon huutavan.

Ei se vakavaa oo, kai?Nơi câu chuyện tồn tại. Hãy khám phá bây giờ