Please someone tell me why || Olli x Tommi

1. "Kaikki on päin helvettiä"

Olli

Kävelen pitkin Helsingin pimeitä ja syksyisiä katuja hieman hoiperrellen. Tiedän, että jätkät ovat huolissaan minusta, enhän ole vastannut yhteenkään heidän viestiin tai soittoon koko päivän aikana. Ei kiinnosta. Ei huvita.

Ai miten mulla menee tällä hetkellä? Pari päivää sitten sain kuulla, että mun isä nukkui pois. Mun elämän yks tärkeimmistä henkilöistä ja esikuvista. Isäni avulla löysin kiinnostuksen musiikkiin ja ilman häntä en olisi tällä hetkellä tässä. Tai siis ilman häntä en luultavasti olisi tällä hetkellä bändissä, joka on minulle kaikki kaikessa. Isä on ollut minulle myös hyvin läheinen henkilö pienestä asti. Olen voinut kertoa melkein kaiken isälleni ja pidimme aina yhtä. Nyt hän on poissa..

Havahdun ajatuksistani puhelimeni soittoääneen. Pysähdyn ja kaivan puhelimeni taskustani, joka osoittautui hyvin hankalaksi alkoholin vaikutuksen alaisena. Pian saan tuon kapistuksen käteeni ja huomaan näytöllä lukevan Tommin nimen. Päätän painaa vihreää ja vien puhelimen korvalleni.

“Mm?”, mumisen puhelimeen.

“Jumalauta äijä missä sä oot? Ollaan jätkien kans etitty sua koko päivä, kun et oo vastannu kellekkään”, kuulen Tommin huolestuneen äänen puhelimen toisesta päästä.

“Täs vakkari baarin läheisen puiston luona”, mumisen puhelimeen, toivoen, että Tommi saa selvää hieman humaltuneesta äänestäni.

Tommi kertoo olevansa jätkien kanssa
puiston luona viiden minuutin sisällä. Suljen puhelimeni mitään sanomatta ja hoipertelen istumaan puiston penkille. Ei tekisi yhtään mieli juuri nyt nähdä ketään, mutta en viitsi sanoa jätkille vastaan. Nojaan penkin selkänojaan ja katson tummaa taivasta, jossa tähdet tuikkivat kirkkaina. Kaikki on päin helvettiä juuri nyt.

Viisi minuuttia kuluu nopeasti ja pian huomaan Tommin ja Joonaksen, jotka ovat kävelleet viereeni ja katsovat minua huolestuneina.
“Kaikki ok?”, Joonas kysyy varovasti. “Mitä luulet?”, murahdan. Joonas on kaikista paras ja läheisin ystäväni ja olemme tunteneet ihan pienestä asti. En haluaisi tiuskia tuolle, mutta jätkät tietävät isäni poismenosta, joten mielestäni Joonaksen kysymys oli tässä tilanteessa tarpeeton. Mutta en tiedä, kai se oli vain kohteliaisuus kysymys.
“Mitä jos sä Olli tulisit mun luokse täksi yöksi?”, kuulen Tommin kysyvän. Olen kiitollinen, että Tommi jaksaa olla meitä kohtaan aina noin huolehtiva, mutta kuten aiemmin sanoin, en jaksaisi juuri nyt ketään. Päädyn silti vain nyökkäämään sillä en halua tiuskia tuolle. Pian tunnen, kuinka Tommi ja Joonas lähtevät yhteistuumin kuljettamaan minua autolle. Istun auton keskipenkeille Joonaksen ja Nikon kanssa. Tommi on siis liikkeellä isolla keikkabussillamme.
Nojaan Joonaksen olkapäähän ja painan silmäni kiinni. Väsyttää ihan pirusti.
.
.
.
Pian saavumme Tommin kerrostalon pihalle. En ole kuunnellut yhtään heidän keskusteluaan, mutta ilmeisesti kaikki jätkät ovat tulossa Tommin luo sillä kukaan ei ole jäänyt kyydistä matkan aikana. En tiedä, kaikki energiani menivät hereillä pysymiseen.
Tommi pysäyttää auton ja sammuttaa sen ja pian taas Joonas ja Tommi ovat raahaamassa minua sisälle kerrostaloon. Ihana lämpö valtaa kehoni, kun saavumme sisälle rappukäytävään. Oli jo aika myöhä, joten ulkona ilma oli jo viilentynyt ja syystuuli puhalsi viileästi. Nahkatakki ei ollut ehkä parhain näille keleille.
Havahdun taas ajatuksistani Tommin avatessa hissin oven ja ahtaudun hissiin Joonaksen ja Tommin kanssa muiden jätkien tullessa perässä. Tommi painaa oikean kerroksen nappia ja hissi nytkähtää liikkeelle. Nopeasti hissi on oikeassa kerroksessa ja astumme ulos hissistä lähtien raahautumaan Tommin asunnon ovelle.

Hetken säätämisen jälkeen Tommi saa avattua asuntonsa oven avaimillaan ja tuo raahaa minut Joonaksen kanssa asuntonsa sohvalle. Lösähdän väsyneenä sohvalle Joonaksen alkaessa ottaa kenkiäni ja takkiani pois ja Tommin tuodessa minulle lasin vettä. Otan lasin ja nopeasti juon sen sisällön tyhjäksi. Annan lasin takaisin Tommille ja tuo vie sen takaisin keittiöön. Kaikki jätkät katsovat minua hieman huolestuneina minun mennessä makaamaan sohvalle. Silmäluomeni tuntuvat raskailta, joten päätän sulkea silmäni. Kuulen kaukaisesti jätkien juttelevan vielä jotain keskenään, mutta en kuule keskustelua sen tarkemmin sillä nukahdan pian sohvalle.

//
Sanat: 556

Tässä on siis mun eka Blind Channel-aiheinen tarina. Tää alku oli mun mielestä vähä tönkkö, mutta toivon että piditte silti tästä. Ois kiva, jos kertoisitte mielipiteenne :3

Ja vielä selvennykseks, että täs tarinas siis Tommi ja Olliki asuu Helsingis :D