Please someone tell me why || Olli x Tommi

3. "Onko sulla kaikki hyvin?"

Olli

Istun treeniksemme sohvalla selaten samalla puhelintani. Minun bassoni ja Joonaksen kitara äänitettiin jo ja seuraavana vuorossa olisi Tommin rumpujen äänitys.

“Sit Tommi”, bändimme nuorimmainen ilmoittaa. Nostan katseeni puhelimesta ja seuraan Tommia, joka astelee äänityskoppiin rumpukapulat kädessään. Pian Tommi alkaa soittamaan rumpu-osuuttaan.
.
.
.
“Jes, se meni hyvin!”, Aleksi hihkaisee ja näyttää peukkua Tommille. Tommi astelee ulos kopista ja kävelee keittiöön, varmaankin keittämään kahvia. Ihme kofeiinihiiri.
“Ottaako muut kahvia?”, Tommi huikkaa keittiöstä. Vastaamme kaikki myöntävästi ja Tommi laittaa sitten kahvin tippumaan.
Nousen sohvalta ja kävelen keittiöön aikeissani hakea lasin vettä. Avaan keittiön kaapin, huomatakseni, että laseja on vain kaapin ylimmällä tasolla. No voi vittu miten kiva, maailma on kyllä tänään mua vastaan. Yritän kurkotella lasia ylähyllyltä tuloksetta. Sen sijaan suustani kuuluu vain pelkkiä hiljaisia kirosanoja. Kuulen Tommin naurahtavan vieressä ja näen tuon pudistelevan päätään huvittuneena. Pian tuo minua pidempi rumpalimme ottaa sujuvasti lasin ylähyllyltä ja ojentaa sen minulle. Tuijotan hetken minua pidempää miehenalkua varmasti ihan tyhmän näköisenä, mutta otan sitten lasin ja hiljaa mutisen kiitokset. Laitan lasin hanan alle ja täytän sen raikkaalla vedellä juoden sitten lasin sisällön tyhjäksi.

“Onko sulla kaikki hyvin?”, kuulen Tommin yhtäkkiä kysyvän. Lasken lasin pöydälle ja katson tuota kohottaen toista kulmaani kysyvänä. “Oot ollu aika hiljanen tänään ja oot vaan tuijottanu kaikkien jokasta liikettä tarkasti sohvannurkasta”, Tommi lisää. En tiedä miksi, mutta tuon kysymyksen jälkeen minulta palaa pinna.
“Ai onko mulla kaikki hyvin?? Mulla kuoli just isä ja suren sitä ihan vitusti! Mua ahdistaa ja stressaa, kun isä pyörii koko ajan mielessä ja samalla pitäis koittaa tehä töitä ja kaikkea muuta, mutta mikään ei tunnu enää miltään! En pysty nukkumaan kunnolla, kun ajatukset pyörii päässä ja juon kaiket päivät, jotta saisin unohdettua kaiken edes hetkeksi! Joten meneekö mulla hyvin?! No ei vittu todellakaan!”, Huudan ja puran kaiken ahdistukseni tajuten sitten, että saatoin paljastaa vähän liikaa. Tommi katsoo minua surullisena ja.. huolestuneena?
“Miks sä et oo puhunu meille sun ahdistuksesta?”, Tommi kysyy rauhallisesti. Tunnen kyynelten puskevan silmiini ja pian ne alkavat valua poskilleni minun alkaessa itkeä. Olen lähtemässä keittiöstä, kunnes Tommi tarraa kiinni ranteestani ja vetää minut lähelleen. Katson vain itkuisena ylöspäin suoraan Tommin silmiin tuon katsoessa minua takaisin. Pian tunnen kädet niskassani ja lämpimät huulet omillani.

//
Sanat: 360

Anteeks, että tästä luvusta tuli näin lyhyt. Kirjotin tän nopee koulun aulassa, kun ootin bussia :D Mutta sain kerranki tähän jottain tapahtumaan!