Itärajalla

Kaksi kamua.

Miljan näkökulma:

Heräilin nukuttua hyvin. Katsoin Daniilia, joka nukkui vieressäni. Viime yön ei pitänyt mennä siten miten se meni, mutta ei tehdyttä voinut perua. Eikä Miljaa oikeastaan kaduttanutkaan.

Milja nousi, puki vaatteet heitti Daniilia tyynyllä. Daniil heräsi, tosin ei niin mukavasti.

Kaksikko riensi aamupalalle. Sotilaat olivat jo siellä, mutta heidän katseensa olivat vakavia.

Daniil kysyi heiltä jotain venäjäksi ja joku vastasi. Ivan kertoi Miljalle kaiken myös suomeksi.

"Suomen uhka vallata Uusimaa takaisin, nousi yön aikana merkittävästi. Tänään on varmaan luvassa hieman raaempiakin taisteluja. Jos emme voita, häviämme sodan", Ivan sanoi vakavana.

Milja järkyttyi. Hän oli juuri pahimmassa tilanteessa: oliko oma maa vai Daniil ja sotilaat hänelle tärkein?

Sotilaat ja Milja söivät aamupalan ja menivät valmistautumaan. Milja katseli muita ja heidän valmistumistaan.

Vaikka Daniil ja Ivan kuinka anelivat, Milja ei suostunut pukemaan uniformua. Jos tänään olisi ratkaiseva taistelu, hän ei voisi suojautua Venäjän varusteilla.

Lopulta Daniil vei hänet hotellin alapuolelle, eli maanalle.

"Me taistelemme. Lupaan ettei sinulle käy mitään ja... lupaan taistella myös Suomen puolesta", Daniil lupasi.

Milja oli onnellinen, kun sai vihdoin jakaa jonkun kanssa oman pelkonsa, mutta hän tunsi pelkoa, jota hän ei voinut kertoa. Hän pelkäsi Daniilin puolesta ja kaikkien niiden sotilaiden, joiden kanssa hän oli elänyt.

Daniil jätti Miljalle ruokaa ja juomaa, joka riittäisi ainakin kolmeksi kuukaudeksi.

"Jos tämä taistelu ratkaisee, kumpikaan osapuoli ei luovuta päivän kuluessa", Daniil selitti.

Lopulta Daniilin äänilaitteesta kuului ääni. Daniil vakavoitui ja katsoi Miljaan.

"Hyökkäys alkoi. Suomi yrittää tulla tänne", Daniil kuiskasi.

Milja vakavoitui ja nousi. Hän halasi Daniilia tiukasti.

"Pidä huoli itsestäsi", Milja kuiskasi.

Daniil hymyili vaisusti, halasi Miljaa takaisin ja lähti.

Samalla Milja jäi yksin tyhjyyteen.

***

Kului kaksi kuukautta. Milja oli ollut hermorauniona, koska Daniilista ei kuulunut mitään. Hän oli käynyt kerran viikossa ulkona ja löytänyt sieltä naisen ja lapsen ja tuonut heidät turvaan hänen kanssaan.

Nyt kolmikko kyyhötti hotellin bunkkerissa.

Kiinnostuksekseen Milja jutteli naisen kanssa. Hän kysyi tämän raskaudesta.

"Minulla on yhä raskaustestejä, koska ostin niitä yli", nainen nauroi kertoessaan kommelluksistaan.

Niistä kuunnellessa, Milja tajusi jotain kauheaa.

Häneltä ei ollut tullut menkkoja ollenkaan.

Hänen mieleensä palautui hänen ja Daniilin yhteinen yö ja kauhui saartoi hänet.

"Saisinko tehdä yhden testin?", Milja kysyi yrittäessään pitää äänensä rauhallisena.

Nainen nyökkäsi ystävällisesti.

Milja teki testin ja uskalsi tunnin päästä katsoa testiä.

Aluksi hän erotti vain yhden viivan, mutta sitten hän näki sen. Testin näytöllä komeili kaksi viivaa, kaksi kamua.

Milja tajusi kauhun lamaannuttama, että hän odotti vauvaa. Hän odotti vauvaa Daniilille...