Joella
Istun huoneessani pidellen jääpussia naamallani. Olo oli kamala. Krapulan takia joo mutta myös sen takia että sossut pitävät palaverin ilman minua. Pelottaa mitä nyt käy. Ennen en ole pelännyt mitään. Niinku moni tietää mä oon säheltänyt nii paljon lyhyessä elämässäni.
Oveen koputetaan. Avaan sen.
"Sä voisit nyt tulla" oma ohjaajani Laura sanoo.
Nousen tuolilta ja kävelen toimistoon jossa sossu ja äitini istuu. Istahdan tyhjälle penkille.
"Mä olen tullut siihen päätökseen että sä et ole enää turvassa täällä" sossu aloitti.
"Mitä vittua sä tarkotat?!" Kysyin.
"Sä olet vaaraksi itsellesi ja muille" sossu jatkoi.
Katsahdin Lauraa.
"Sä joudut nyt hetkeksi psykiatriselle" Laura sanoi.
"Vitut!" Huudahdin samalla kun paiskasin nyrkillä pöytään. Nousin vihaisena ja lähdin huoneesta.
"Joella, tule takaisin!" Äitini vuorostaan huusi.
"Pidä sinä huora turpasi kiinni ennen ku mä tapan sut!" Huusin takaisin. Tiesin että ylitin rajan mutta en tiedä.
Menin huoneeseeni ja otin reppuni. Join pulloni tyhjäksi. Otin samaisen laatikon sänkyni alta ja otin toisen pullon. Join sen ykkösellä alas. Sen jälkeen otin pari muuta juttua ja tein jotain erittäin tyhmää.
Pakkasin kaman ja laitoin repun selkään, Kirjoitin pienen kirjeen. Olin viimeistelemässä kirjettäni kun kuulin äänen oveni takaa.
"Joella tuli tänne niin jutellaan" se oli Laura.
Yritin vastata mutta olin sellaisessa mielen tilassa että en kyennyt. Avasin ikkunan ja hyppäsin. Lähdin juoksemaan. Tas paino petti. Silmissä sumeni. Hyvästi.
"Joella!"
--
Makaan keittiön lattialla. Vaatteeni on aivan veressä. Niin on myös keittiön lattia. Painan haavaa verestä märällä paperilla. Kyyneleet valuvat silmissäni.
"Mä haluun kuolla" sanon.
"Nyt lopetat! Älä hae enempää huomiota! Tässä on tarpeeksi sotkua siivottavana!" Äitini huutaa.
"Äiti mä en jaksa enää"
"Sä olet vasta 10, sä et tiedäkään mitä elämä tuo tulleesaan, lopeta tollanen huomion haku, ja nouse sieltä siivoamaan tämä sotku!" Äitini tiuskaisee.
Nousen seisomaan mutta jalat lähtevät alta. Hyvästi.
--
Herään kirkkaasta huoneesta. Voi vitun vitun vittu. Nousen istumaan. Huone on tyhjä. Siellä on sänky ja pöytä. Pieni kaappi. Peili. Nousen sängystä. Menen ovelle. Avaan sen. Ulkopuolella on käytävä. Lähden kulkemaan käytävän päätyyn. Tulen tilaan jossa on pieni keittiö ja olohuone tila.
"Huomenta Joella" Joku sanoo.
"Missä helvetissä mä oon?" Kysyn unisena.
"Aivan, niin sä olet käpytikan psykiatrisella" Tuo kertoo.
"Kuka sä oot?" Kysyn.
"Mä olen Leena" hän sanoo.
"Okei" vastaan hieman hämilläni.
"Tässä on jotain tavaroita jota äitisi toimitti tänne, aivan kaikkea tänne ei voi ottaa" Leena kertoo samalla ojentaen laatikon.
"Kiitos" sanon ja lähden laatikon kanssa omaan huoneeseeni.
Päästyäni sisälle alan avata laatikkoa. Siellä on pehmolelu, passini, kuulokkeet. Eihän minulla ole edes puhelinta... Huomaan lapun pöydälläni..
Joku halus lisää niin minäpä laitan kun muista avata koko sovelluksen.. pitää vielä hioa tulevaa tekstiä mutta muuten on jo aika paljon valmiina tavaraa..
-Nella <3
YOU ARE READING
Dad of mine • Blind Channel
Fanfiction15 vuotias tyttö on elänyt 14 vuotta ilman isää. Vuonna 2021 hän kuulee bändistä Blind Channel. Bändistä muodostuu tytön elämäntapa. Kun tyttö oli 10 hänet siirrettiin lastenkodista laitokseen. Tytön välit äitiinsä olivat huonot ja kaikki tieto mitä...
