Joella
Otan kirjeen pöydältäni. Avaan kuoren mutta paperi sen sisällä on tyhjä. Mitä helvettiä. Huone on tunkkanen ja ahdas. Minulla ei ole puhelinta eikä mitään muutakaan. Vittu.
"Hei Joella täällä ois nyt ruokaa" Leena sanoo oveltani.
"Okei.. missä mun kaikki muut tavarat on" Kysyn tarkoittaen reppua joka oli selässäni.
"Ne ovat kyllä täällä tallessa" Leena kertoo.
Nyökkään ja lähden tuon kanssa syömään.
Kello tulee pian kaksitoista yöllä. Kaikki nukkuvat. Nousen sängystäni. Joidenkin huoneet lukitaan yöksi mutta minun ei. Lähden kävelemään käytävän päätyyn. Pysähdyn oven eteen jossa lukee varasto. Pinnitempulla saan oven auki.
Löydän laatikon jossa on minun nimi, otan sieltä reppuni ja tarkistan sen sisällön. Kaikki tallessa. Laitan repun selkään ja palaan huoneeseeni.
Oman huoneen ikkunaa on mahdotonta avata. Eikä sen lähettyvillä ole minkälaisia tikkaitta. Tikkaat ovat keittiön ikkunan vieressä.
Kävelen keittiöön, ja avaan ikkunan. Hälyytys alkaa soida. Vittu. Kiipeän nopeasti ikkunasta ulos ja lähden laskeutumaan tikkaita mahdollisimman nopeasti.
Juoksen niin lujaa kun jaloistani pääsen. En katso taakseni ennen kuin olen niin hengästynyt että jalkani ei enää jaksa liikkua. Pysähdyn sillalle. Nojaan kaiteeseen hengästyneenä. Kuulen takanani askeleita. Voi helvetti.
"Hei, onks sulla kaikki hyvin?" lempeä mutta jollain tavalla tuttu ääni kysyy.
"Joo, vähän vaan hengästyttää" vastaan, edelleen nojaten kaiteeseen.
"Unettomuutta? Onks tälläset yö-lenkit sulle yleisiä" tuon tutun miehen ääni kysyy jälleen.
"Unettomuutta tosiaan, mutta en mä millään lenkillä ole" vastaan naurahtaen.
"No mitä sä sit täällä teet?" Tuo kysyy vielä.
"Pakenen mun synkkää paskaa elämää" vastaan kääntäen kasvoni miehen suuntaan.
"Joel Vitun Hokka!" Huudahdan nähdessäni miehen.
"Voi helevetti" Tuo toteaa.
"Anteeks et mä täällä lailla reagoin, tietäisitpä miten paljon ootte auttanu" sanon nolona.
"Ei mitään, kaikki hyvin ja kiva kuulla jos meistä on ollu jotain apua" Joeliksi osottautunut mies sanoo.
Istuidumme Joelin kanssa sillalle. Kerroin hänelle mitä oli tapahtunut. Tuntui oudolta kertoa omalle idolille kaikki tuo mitä ei ikinä ole kertonut kenellekkään muulle. Joel kuunteli ja lopuksi vielä halasi minua vaikka en edes pyytänyt. Kaiken tämän lisäksi hän tarjosi yö-paikkaa sillä ei minulla ollut paikkaa mihin mennä. Tässä vaiheessa olin päättänyt että en pidä Joelia enää idolinani, se olisi ahdistavaa minulle ja hänelle. Olin kiitollinen että Joel otti minut huoliinsa vaikka tiedän hänen menneisyydestään.
Olin bunkannut jo reippaasti yli viikon Joelin kämpillä. Joel on osottautunut aika pehmoksi ja huolehtivaiseksi. Se on outoa koska hänen julkikuvastaan hän on tehnyt aika pimeän ja kolean. Joel kohtelee mua kun pikkusiskoa, joka on minusta mukavaa sillä minulla ei ikinä ole ollut isoveljeä. Olen silti hämmilläni miksi Joel otti minut huostaansa.
"Joel, saanko kysyä yhden jutun?" Kysyin varovaisesti.
"Joo tottakai" Joel vastasi pirteänä.
"Miks sä hulehdit musta?" Kysyin vähän reippaammin.
"Koska mulla oli kummityttö, semmonen pieni, yhtäkkiä sain kuulla että en voi olla enää osa sen elämää, sen lapsen isä eli mun kaveri ei voinut enää olla siinä suhteessa joten sen lapsen äiti sit päätti et se isä ei saa olla enää osa sen lapsen elämää, myöhemmin oon saanu kuulla et sen lapsen elämä on menny ihan päin helvettiä, ja jotenki koen vaa paskaa omatuntoo että jos oisin saanu olla osa sen elämää sen isän kans nii oisko asiat paremmin, joten haluun auttaa edes jotain saamaan asiat järjestykseen." Joel kertoi apeana.
Olin liikuttunut mutta samaan aikaan todella stressaantunut, tämä ei voi olla totta. Joelin kertomus heijastaa niin paljon omaani.
"Joel, tiedätkö sä sen sun kummilapsen nimeä?" Kysyin varovasti.
"Siitä on melkein 13 vuotta, muistan et se nimi liitty muhun mun en mä sitä enään muista." Joel sanoi ja tarttui vesilasiin ja joi lasin tyhjäksi.
Olin aikasemmin valehdellut nimekseni Odessa sillä pelkäsit että joku saa tietää missä olen, jolloin minut olisi viety pois.
"Joel, mä taidan varmaa olla unessa mutta mun nimi ei ole Odessa.." Aloitin. Tämä taitaa olla virhe.
En usko olevani se kummityttö mutta kaikki vaan jotenki osuu niin kohdilleen..
"Mun oikee nimi on Joella" Sanon ja kaivan repustani passini.
"Joella.. " Joelin ilme kirkastuu..
"Joel mitä helvettiä miks sä et vastaa puhelimeen!?" Jonkun ääni kuuluu ovelta.
Voi helvetin vittu. Siellä on koko loppu bändi. Voi saatana.
Joo näitä lukuja vois julkaistakki lol
-Ryyd <3
YOU ARE READING
Dad of mine • Blind Channel
Fanfiction15 vuotias tyttö on elänyt 14 vuotta ilman isää. Vuonna 2021 hän kuulee bändistä Blind Channel. Bändistä muodostuu tytön elämäntapa. Kun tyttö oli 10 hänet siirrettiin lastenkodista laitokseen. Tytön välit äitiinsä olivat huonot ja kaikki tieto mitä...
