Joella
Väsyttää. Mutta en saa unta. Kello on ehkä neljä. En minä tiedä. Eikä kyllä voisi vähempää kiinnostaa. Vituttaa ja ahdistaa. En edes tiedä miksi.
--
Kello on 8.15 ja koulun kellot soi. Marssin luokkaan ja Istun ihan perälle.
Nostan takkini ja reppuni pulpetille ikäänkuin muuriksi. Opettaja astuu luokkaan ja alkaa selittää jotain kärpästen silmistä. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
Koulupäivä on ohi ja olen matkalla kauppaan. Pari RedBullia maistuisi. En voi elää ilman. En tosiaan voi.
Kaupasta päästyäni kävelen bussi pysäkille. Bussiin päästyäni otan kuulokkeeni. Laitan soittolistani päälle ja nojaan päälläni ikkunaan.
Pääsen kotiin. En kuule tuttua meteliä. Outoa. Täällä on aina jokin vääntö ohjaajan ja nuoren välillä. Kävelen yleisiin tiloihin mutta siellä ei ole ketään. Mitä vittua. Tämä paikka ei koskaan ole tyhjillään. Se on lain vastaista jättää nuori yksin tälläisessä paikassa.
"Päivää" Kuulen selkäni takaa.
"Kuka vittu sä oot?" Kysyn aika töykeästi.
"Mä tuuraan Elinaa tänään" Tuo sanoo.
Elina on yksi ohjaaja täällä. Mutta missä kaikki muut?
"Okei nais mut missä Muut?" Kysyn.
"Siivoavat huoneitaan" Tuo sanoo.
VoiPaska. Nyt on Maanantai. Siivouspäivä. VoiVitunVitunVittu. En minä jaksa siivota.
Poistun huoneeseeni. Ei minulla ole vaihtoehtoja.
Nostan vaatteet lattialta pyykkikoriin. Petaan sänkyni ja laitan koulukirjani nätisti pinoon pöydälleni. Nostan pyykkikorin huoneen ulkopuolelle. Niin täällä tehdään merkiksi että huoneen voi tulla tarkastamaan ja pyykit voi viedä. Ei mene kauaa kun ohjaaja tulee huoneeseeni.
"Sulla on todella vähän tavaraa muihin verrattuna" Tuo sanoo kysyvänä.
"Puolet tavaroista on takavarikoitu, enkä oikein tarvii mitään muuta" Sanon.
Ohjaaja nyökkäsi ja poistuu huoneesta. Otan patjan alta läppärini. Joo tosin on aika jatkaa isämysteerini selvittämistä.
Otan patjani alta myös vihkon johon olen kirjoittanut nimiä ja epäilyistä kaikkea tietoa. Teidän että se on hieman lapsellista mutta se on tarpeellista.
Aivoni lyö tyhjää.. äiti sanoo että isäni ei halua että jotkut saisivat tietää hänellä olevan lapsi. Hänen mukaan isän maine menisi pilalle. Mikä maine? Onko hän joku julkkis vai mitä paskaa.
En keksi enää ideoita. Vittu. Otan kuulokkeeni ja yhdistän ne läppäriini. Laitan musiikkia.
Makaan sängylläni. Aivot lyövät tyhjää. Tiedän yhden paikan missä on tietoja isästäni. Toimistossa. Sinne ei vaan ole nuorilla mitään asiaa. Mutta minun on pakko saada tietää.
Kello on kaksitoista yöllä. Yökkö on nukahtanut. Niin ei kyllä Yleensä saisi käydä mutta ei kukaan koskaan saa tietää.
Kävelen hiljaa toimiston ovella joka on lukossa. Tietenkin. Arvasin tämän joten olin varautunut. Joissain elokuvissa ihmiset avaavat lukkoja pinneillä. Joten minäkin kokeilen vaikkakin en usko sen toimivan.
Ihme kummaa se toimi. Avaan oven hiljaa. Nään seinällä kymmeniä lokeroita jossa lukee meidän nuorin nimiä. Katseeni osuu vihdoin lokeroon jossa lukee Joella. Avaan lokeron hiljaa. Siellä on monta kansiota. Ota niistä yhden jossa lukee "vanhempien tiedot".
Avaan sen ja etsin kohdan "isän tilanne".
" ****** ***** on tunnustanut isyyden, mutta ei tiedä Joellan oloista mitään. Äiti päättänyt ettei halua isää elämäänsä." Ei vittu.
Ei tämä ole totta. Ei voi. Ei hän voi olla isäni. Miksi äiti ei halua häntä elämääni?
Huomenta. Öitä.
-Nella <3
ESTÁS LEYENDO
Dad of mine • Blind Channel
Fanfic15 vuotias tyttö on elänyt 14 vuotta ilman isää. Vuonna 2021 hän kuulee bändistä Blind Channel. Bändistä muodostuu tytön elämäntapa. Kun tyttö oli 10 hänet siirrettiin lastenkodista laitokseen. Tytön välit äitiinsä olivat huonot ja kaikki tieto mitä...
