Dad of mine • Blind Channel

7 i love the taste of my blood

⚠️Luku tulee sisältämään itsensä satuttamista monesta eri näkökulmasta. Jos tiedät olevasi herkkä yksityiskohtaselle kuvailulle näistä asioista suosittelen olla lukematta. Tässä jaksossa tapahtuvat juoni käänteet selviää myös seuraavista jaksoista⚠️

Joella

Tässä mä Istun. Poliisi auton takapenkillä. Kyyneleet virtaavat silmistäni. En saa koskaan tietää onko Joonas isäni. Kohtalo se kai näin valitsi. Paha olo sisälläni velloo lujaa. Kuoleman pelko on hävinnyt ja olen valmis hyppäämään koko ajan.

Mut raahattiin sossulaan. En tiedä mikä se oikea sana on. Tää on niinkun terveyskeskus jonka yläkerrassa on sosiaalipalvelut. Kutsun sitä sossulaksi.

Kun mut tuotiin tänne, poliisit piti Mua molemmista käsistä kiinni. Ne toi mut tuttuun huoneeseen. Huone numero 6. Huoneen ovi on vihertävä ja seinällä oven vieressä on pieni metallinen kyltti jossa lukee sossuni nimi.

Huoneessa mut istutettiin pienelle tuolille. Poliisit jäi seisomaan mun taakse. Sossuni katsoi minua pettyneesti.

"Joella.. sun tilanne on todella huono tällä hetkellä" hän aloitti.

"Jatka toki" sanoin terävänä.

"Mä en tiedä mitä sun kanssa voi enää tehdä. Sä karkailet psykiatrisilta osastoiltakin jo. Ja sit sut löydetään jonkun random aikuisen miehen luota.." Tuo jatkaa.

"Eka asia, mut oli pakotettu sinne vasten mun tahtoa. Koin siellä ahdistusta ja pelkoa. Halusin pois tästä tilanteesta. Toka asia, oon nähny ihan vitusti aikaa mun isäni löytämiseen ja heti ku pääsen istuu sen kanssa alas nii mut heti raahataan pois" aloitan korottaen ääntäni loppuakohden.

"Joella.. Miksi sä haluat löytää sun isän? Mitkä asiat sä koet muuttuvan jos saat isän elämääsi?" Sossuni alkaa kysellä.

"Haluan turvallisen ja hyvän paikan olla. Ja mun isällä vois olla tarjota mulle sellanen" vastaan mutta jo vähän rauhallisemmin.

"Joella.. jos sä oisit halunnut muuttaa sun isälle, sun ois pitäny tehdä se ennen ku päätit pilkkoa kätesi, vetää pään täyteen viinaa ja karata osastolta" Sossuni selitti.

"Montakohan kertaa mä oon sullekin kertonut asiasta ennen näitä tapahtumia mutta neiti vaan väitti että isäni ei tahdo olla osa elämääni" aloin taas kiihtyä.

"Joella rauhotu. Tämä tieto oli sun äidiltä ja mä uskoin ja uskon siihen" Tuo alkoi taas lässytämään.

"Vitut! Te kaikki vaan halusitte tehdä mun elämästä yhtä helvettiä!" Huusin samalla nousten seisomaan.

"Joella istu alas tai sut joudutaan viedä pois" sossuni komensi napakkana.

"Vitun huora, näätkö sä tätä koko vitun tilannetta! Mä oon ihan vitun done mun elämän kanssa! Ajattelin että jos löydän mun isän saan syyn elää.. vittu tollaset tissiposket vittu vie multa kaiken!" Huudan paiskasin nyrkillä pöytään.

Poliisit tarraavat minua käsistä ja alkaa viedä minua rakennuksen päädyssä olevaan psykiatriseen päivystykseen.

"Päästäkää irti vitun huoranpenikat!" Huusin kurkku suorana samalla rimpuilen.

Nuo eivät reagoineet mitenkään vaan jatkoivat minun raahamista. Nyt jos koskaan on aika juosta. Puraisin toisen poliiseista kättä. Tuo parkaisi kivusta mutta tiukensi vain otettaan.

"Mulla on kusihätä" sanon.

"Sori nyt ei pysty" toinen poliiseista sanoo.

"Oikeesti mulla on vatsa ihan sekasin. Pliis Antakaa mun mennä 5min" anelen koiranpentu ilmeellää.

"Okei 5min"

He saattoivat minut vessalle. Menin sisälle. Avaisn vessakopil oven. Tiesin ettei paniikkikohtaus ole kaukana. Olen pilannut elämäni. Onko minulla enää syytä jatkaa. En jaksa enään. Otan taskustani puhelimen. Puhelimen kuoren alta otan terän. Pidän terää hetken kädessä kunnes viillään. Veri vana ilmestyy nopeasti viiltämääni kohtaan. Toistan saman useasti kunnes tuskin enää erotan kättäni veren seasta. Huono olo iskee sillä ei ole syönyt tänään mitään. On jo ilta. Olen poistumassa kopista mutta kehoni valtaa todella huono olo ja hiki. Voi vittu.

Nella slayaa nyt ja julkasee ihan huolel näitä osia.. slepa🤝
-Nella<3