Musta tuntuu että kukaan ei oo ikinä saanu kohdata tai nähdä sitä täysin omaa mua. En edes mä itse. Mä valitsen tosi helposti tilanteeseen sopivan minän ja vaihdan sitä ihan huomaamattani. Mä yks päivä laskin montako Eemeli Vähäkoskea on ja mä tulin siihen tulokseen että ainakin kuus:
Mun kaveriporukka minä - hauska ja huolehtivainen, ei missään nimessä näytä että sattuu.
Koti minä - tosi välinpitämätön, ei näytä yhen yhtä tunnetta.
Oma huone minä - herkkä, mitään ei tarvii peittää, harvinainen minä.
Koulu minä - aika sama kun kaveriporukka minä, sillä erolla että näytän itsevarmemmalta ja sosiaalisemmalta.
Anton minä - Anton mun paras kaveri, oon vapautuneempi ja uskallan olla enemmän oma itteni.
Parisuhde minä - vähän kateellista sorttia, huolehtiva, välittävä ja rakastava.
Mikä oma minä sitten on? Mä en tiiä, mut mä luulen että se on sekoitus noita kaikkia. Tai voi olla että mä vaan uskottelen niin itelleni ja todellisuus on aivan jotain kamalaa ja muuta.
No jos mä kuitenkin elän siinä harhakuvassa minkä mä oon luonut, ettei mun tarvii pilata tätä kuplaa ja omaa mielenterveyttä yhtään enempää.
~~~
"Mä en vaan tajua et miten sä tykkäät tosta hirvitykestä enemmän kun tästä!" Mun paras kaveri Anton huudahti, kun me katsottiin meidän unelma taloja samalla kun poltettiin kannabista. Ja mulla se nyt sattu olemaan sellai vanha 50-luvun keltainen puutalo.
Antonilla taas se oli semmonen iso moderni valkee betonimörskä. En mä oikeesti tiiä mistä se oli rakennettu.
"No onhan täs mun talos enemmän tunnelmaa ja se on tollai sympaattinen kun taas toi sun on kasa paskaa" selitin ja huidoin käsilläni vahvistaakseni sanomaani.
Anton vaan tuhahti vastaukseks. Mä virnistin omahyväisesti, koska silloin kun Anton ei keksinyt mitään vastaan sanottavaa niin oli voittanut.
"Entäs unelma-auto?" Anton kysy "Eikun älä sittenkään vastaa se on varmaan joku mintun vihreä kuplavolkkari" se tuhahti
"Mistä arvasti tosin sen pitää olla keltainen" virnistin
"Voi jumalauta" se voivotteli ja laski päänsä käsiinsä ja mä nauroin.
"Mitä vikaa kuplavolkkarissa on?" Kysyin
"No se on vaan semmonen kottero" Anton vastasi
"Mikäs sun unelma-auto sit on?" Kysyin vuorostani
"Tesla" se virnisti
"No hyi vittu" tuhahdin ja korottaakseni sanojani yökkäsin leikillä.
"No mitääh? Teslat on upeita teoksia" se sanoi
"No ei tosiaan oo, ne on sellaisia pelkistettyjä ja no vaan yksinkertaisesti rumia, kuplavolkkarissa on enemmän tyyliä ja se on omaperäsempi, Teslat on tehty selkeesti ilman luovuutta" vastasin
"Pyh, ite oot tehty ilman luovuutta"
"Mitä sä nyt niinkun vihjaat, sitäkö ettei mun kaunis pärstä miellytä sua vai?" Totesin huvittuneena
"No just sitä" se naurahti ja kurottu suutelemaan mua. Tätä me aina välillä tehtiin, tai no siis sillo kun oltiin pilvessä.
Suudelmat vaan syveni ja muuttu nälkäsemmiks. Pian se kaato mut sängylle ja siirtyi huulillansa mun kaulalle. Ja saatana se tuntu aina yhtä hyvälle.
Meidän molempien paidat lensi pois ja se jatko polkuaan alemmas. Sit se otti mun housut pois ja omansa heti perään. Se kaivoi yöpöydän laatikosta kondomin ja liukkarin, jonka jälkeen se työnty mun sisään.
YOU ARE READING
Ehkei rakkaus ole mua varten
RomanceSilti minä uskoin -Eemelin tarina. Eemeli Vähäkoski on hukassa itsensä kanssa ja toivoo epätoivoisesti rakkautta ja löytää sen, mutta onko silloin jo liian myöhäistä? Luethan ensin Silti minä uskoin ennen tätä :) tää sisältää spoilereita siihen ja...
