Ehkei rakkaus ole mua varten

9. Rikhard

Joulukuu. Hirvee kiire ja stressi. Miksei kukaan osannut nauttia siitä rauhassa? Miks piti hössöttää, että apua meidän Keijo-Annikilla ei ole vielä lahjaa!! Tietenkin lahjat oli plussaa, mut mieluummin mä söin pipareita ja join kaakaota villasukat jalassa. Ja kävin pulkkamäessa. Ehkä se johtu myös siitä, etten mä lapsena saanu hirveesti lahjoja. Silloin se tuntu tosi pahalta, kun kaikki muut tuli tammikuussa kouluun uusissa vaatteissa ja kerto toisilleen lahjoistaan. 

"Mitäs sä Eme sait lahjaks?" joku aina kysyi

"Öö tosi paljon kaikkee leluja, mun lemppari oli radio-ohjattava auto" keksin aina jotain. Enhän mä voinu sanoo, et sain vaan parit bokserit ja vitosen setelin.

Nykyään se ei haitannut. Arvostin joulua ilman lahjojakin. Myöhemmin pääsin irti siitä häpeästä ja kerroin Antonille, etten oikeastaan saanut lahjoja ja sen jälkeen muille.

Ne yleensä hankki mulle jotain pientä ja koittivat olla mahtailematta omilla lahjoillaan. Ei sillä enää ollut väliä.

"Tänään haetaan kuusi" Anton ilmoitti mulle koulussa.

"Mistä?" Kysyin

"Ihan metästä, iskäkin on kotona" se hymyili

"Okei" hymyilin.

Iltapäivän me sitten mentiin metsään hakemaan kuusta Antonin ja Jarkon kanssa.

"Oisko toi hyvä?" Jarkko kysyi ja osoitti yhtä kuusta edessä.

"Vai toi?" Anton kysyi ja osoitti vähän sivummalle. Ne molemmat katto mua.

"Mitäs sä oot mieltä?" Jarkko kysyi

"Mä sanoisin et toi" vastasin ja osoitin niiden väliin.

"Hmm... Meillä on kolme hyvää vaihtoehtoa, miten me päätetään nyt?" Jarkko tuumaili

"Otetaan entten tentten" Anton ehdotti. Ja Jarkko lorutteli ja päätyi Antonin kuuseen.

Me kaadettiin se ja yhteisvoimin vedettiin se peräkärryyn ja sieltä kylppäriin kuivumaan. Hannele odotti meitä kotona kaakaoiden ja torttujen kanssa, jotka me nautittiin hyvillä mielin.

~~~

Joulukuun kahesneljäs. Mä heräsin kaheksalta Antonin tökkiessä mun kylkeä. 

"Tuu, siel on jo riisipuuro melkein valmista!" Se sanoi mun avattua silmät. Mä vedin mun flanellihousujen päälle villasukat ja sit vielä jouluneulepaidan, jossa oli erilaisia kuviota ja keskellä poroja. Silmälasit päähän ja alakertaa kohti. 

Anton oli valinnut itselleen harmaat kollarit ja sen Crinch-paidan. Hannele taas oli jättänyt sen jouluisen yökkärin päällensä. Jarkkoa ei näkynyt, mutta ehkä se kohta liittyis meidään seuraan. Hannele keitteli vielä puuroa ja mä kaadoin itelleni kahvia. 

Mä en tiennyt parempaa, kuin aattoaamu turvallisessa ympäristössä. Se tunnelma oli jotenkin niin ihana ja utuinen. Me oltiin koristeltu kuusi heti kun se oli ollu tarpeeks kuiva. Se näytti vähän pikkulasten koristelemalta, mut ei se haitannut, se toi vaan vähän lisää tunnelmaa. 

Me syötiin puuro ja mä sain sen mantelin. Mä toivoin näkeväni Rikhardin vielä joskus uudestaan. Sen jälkeen me käytiin pulkkamäessä koko porukalla. Eikä me oltu ainoita. Ilari ja Frans perheineen oli siellä kans ja Sanna pikkuveljiensä kanssa. Meillä oli ihan sika hauskaa. 

Me syötiin hyvää jouluruokaa ja illemmalla me avattiin lahjat. Antonille mä olin ostanut suklaata ja redbullia ja kirjottanu sille pienen paras ystävä runoteksti asian. Hannele ja Jarkko sai yhteisen suklaarasian ja kahvipaketin. Vilholle mä olin antanut sen lahjan jo vikana koulupäivänä ja siellä oli pensseli mitä se oli pitkään himoinnut.