The Master One Shot / Blind Channel [VALMIS✅]

Niko x Joonas

Joonas:

Istun ja vain katson. Katson ja kuuntelen Aleksin, Nikon ja Joelin tappelua biisin kertosäkeestä. He ova huutaneet siitä vartin toisilleen. En jaksa tai halua kuunnella, kuinka he solvaavat toisiaan ja haukkuvat toistensa työtaitoja. Ei kaikkien lempi kohtia voida ottaa mukaan, se pitäisi ymmärtää, mutta ei. Tämänkin show:n Joel aloitta meuhkaamalla siitä, kuinka Nikon keksimä laini ei sovi biisin kertosäkeeseen, kun taas Aleksi ja Niko olivat eri mieltä.

"Niko painu helvettiin täältä isetuhoinen saasta! äläkä luulekkaan palaavas!" Joel huutaa. Niko hiljenee sekunneissa ja tuijottaa suu raollaan Joelia. Koko studio hiljenee ja vain kaikkien hengitys kuuluu. Niko pakittaa hiljaa kauemmas Joelista ja lähtee lopulta eteiseen. Ei mene kuin puoli minuuttia ja ovi pamahtaa kiinni.

"Joel haista paska! Sä loukkasit Nikoa just varmaan pahemmin, kun ketään koskaan!" Ärähdän tälle. Itsetuhoisuus on Nikon herkkä aihe, eikä hän pidä, että siitä sanotaan mitään. "Mä-... mä..." Hän yrittää sanoa jotain. "Älä siinä yritä sanoa mitään. Ymmärtsä, että Niko voi tehdä itelleen mitä vaan? Siis ihan mitä vaan!" Kerron. Joel ei sano mitään vaan painaa katseensa lattiaan.

Niin arvelinkin. Ei hän kehtaa enää puhua tai katsoa minua silmiin. Joel tietää oikein hyvin, että puollustan Nikoa niin kauan kuin se on mahdollista. Enkä anna minkään tai kenenkään satuttaa häntä. Paitsi nyt niin pääsi käymään, en reagoinut tarpeeksi ajoissa. Olisi pitänyt.

"Jos Niko on tehny itelleen jotain kun pääsen sen kämpille, niin vannon, että sä kuulet kunnias." Tuhahdan. Poistun olohuoneesta eteiseen ja vedän kengät jalkaan ja tuulitakin päälle. Otan autoni avaimet ja lähden ovet paukkuen ulos koko rakennuksesta.

---

"Niko? Niko ootko sä täällä?" Huhuilen hänen asunnon eteisestä. Lähden hiljaa kävelemään keittiöön päin. En kuitenkaan näe Nikoa sillä, eikä vessankaan ovi ollut lukossa, joten hän tuskin oli sielläkään. Olohuonekin on tyhjä. Ainudt vaihtoehto makuuhuone, sillä parvekkeelle näkee olohuoneen ikkunasta, eikä siellä ollut ketään.

"Niko." Sanon ja koputan hänen makuuhuoneen oveen. Avaan sen hiljaa ja astun sisälle. Näen Nikon makaamassa vatsalteen selkä ovelle päin sängyllä. Hän nytkähtelee vähän, josta arvaan, että hän itkee vielä. "Niko hei..." Toistan hiljaa ja istun hänen sängyn reunalle.

"Tuu tänne." Kehotan ja avaan käsiäni. Hän nousee istumaan ja kömpii kainalooni. Hän tärisee ja hänen posket, nenä ja silmät ovat ihan punaiset. "Ei oo mitään hätää." Kerron halaten ystävääni. Voi Joel minkä teit. "O-oonko mö sunkin mielestä itsetuhoinen saasta?" Niko mutisee kysyvästi. "Et oo. Sä oot just hyvä, eikä sun itsetuhoisuus haittaa mua, niin kauan kun et yritä tappaa itseäs." Vastaan silitellen toisen selkää. Niko nyökkää.

"Joel vihaa mua." Hän toteaa. "Ei vihaa. Sillä meni vaan hermot, kun ei saanut tahtoaan läpi. Kyllä se leppyy, mutta vois olla parempi, jos ette näkis pariin päivään." Selostan. "Niin kai." Toinen huokaisee. Lasken Nikon makaamaan takaisin sängylle ja kömmin itsekin hänen viereen. Vedän täkin yllemme lämmikkeeksi ja lopulta vedän myös Nikon kainalooni.

Ilmoitan vielä Joelille ja Aleksille, että Niko on kunnossa ja, että tästä puhutaan vielä. Etenkin Joelin kanssa. Eihän Aleksi sinänsä mitään tehnyt, mutta olisihan hänkin voinut sanoa jotain, ettei Joel olisi loukannut Nikoa. Onneksi kaikki on nyt hyvin, eikä Niko satuttanut itseään millään. Good luck, eikö?

---
Sanoja: 500

Huomasin eilen illalla, että mä oon kirjottanu vaan yhen Jikon, joten tässä vähän lisää. Oli pakko purkaa ajatuksia tähän eilis illalta, kun olisin halunnu avata ranteet, mutta onneks sit nukahin ja se jäi siihen ajattaleuun vain. Olkaa vahvoja!!

Laittakaa toiveita millä teemalla haluatte tulevia one shotteja, ja mainitkaa, jos haluatte sen joillekkin tietyille jätkille, muuten teen niille keille itse haluan. (crewi sallittu myös) ->