The Master One Shot / Blind Channel [VALMIS✅]

Niko x Olli

Niko:

Kuulen vaimeaa, mutta levotonta mutinaa vierestäni. Käännyn vasemmalle kyljelleni, jotta näkisin äänen lähteen. Poikaystäväni Ollihan se siinä mutisee jotain unissaan. Toivottavasti hän rauhoittuu pian, että saan jatkaa uniani. Kello on vasta kolme aamuyöllä, enkä todellakaan ole nousemassa vielä. Olen nukkunut muutenkin ehkä juuri ja juuri sen kolme tuntia.

---

Kello näyttää puolta yhdeksää aamulla. Olli nukahti takaisin kolmen jälkeen yöllä, joten minäkin sain nukkua rauhassa loppuyön. Nyt on kuitenkin pakko nousta, sillä pitää ehtiä studiolle kymmeneksi. Ei olisi jälleen kiva myöhästyä, en myönnä, että niin on käynyt useammin kuin kerran tällä viikolla.

"Olli, pitäs nousta. Kello on puol ysi, enkä halu, että me taas myöhästytään treenikseltä. Muut jätkät ei tykkää." Selittelen, jotain vain sekaisin, että saisin basistin avaamaan edes silmänsä. Pian hän avaakin ne ja katsoo minua hämillään. No älä nyt tuolle näytä, minä se vain olen.

"Mitä?" Kysyn häneltä. Olli vain pudistaa päätään ja nousee istumaan sängylle. Pian hän nousee seisomaan ja nappaa t-paidan makuuhuoneessa olevalta pieneltä nojatuolilta. Jokin on pielessä. Ei Olli yleensä näin käyttäydy aamuisin. Tavallisesti Olli on huomion haluinen ja hymyilevä, jopa vasta heränneenä. Itse olen taas sen vasta kohta.

En jää kuitenkaan pahemmin pohtimaan Ollia, vaan nousen itsekin ja otan myös t-paidan samaiselta tuolilta, mistä Olli sen otti omansa vain muutama mimuutti sitten, ennenkö poistui huoneesta.

"Mikä mun rakkaalla on?" Kysyn, kun Olli tulee keittiöön. Hän vain jälleen pudistaa päätään ja ottaa kaapista lasin ja laskee siihen vettä hanasta. "Olli hei... Mikä nyt on?" Kysyn uudelleen, en vain tälläkään kertaa saa minkäänlaista vastausta.

---

Saavuimme juuri studion pihalle ja vielä ajallamme. Olli ei edelleenkään ole puhunut minulle mitään koko aamuna. Olenkohan tehnyt tai sanonut jotain, josta Olli on mahdollisesti suuttunut tai loukkaantunut?

"Joonas? Voiks irtautuu iha hetkeks siit puhelimest, olis asiaa?" Pyydän blondia kitaristia ja livistän itse jo edeltä keittiöön, sillä ei kerta ole ketään. "No? Mikä painaa mieltä?" Joonas kysyy aavistuksen huolen paistaessa äänestä. "Voisitko sä puhua Ollille? Se ei oo puhunu mulle koko aamuna mitään ja mua huolestuttaa, että mikä sillä on." Katson Joonasta kysyvästi, joka nyökkää todeten: "Totta kai." Hymyilen hänelle ja poistumme sitten keittiöstä. Joonas jutella Ollin kanssa sitten kun näkee siihen sopivan väylän.

---

Olli:

"Olli tuutko ihan vaa hetkeks tonne äänityshuoneen puolelle?" Kuulen Joonaksen kysyvän. Nyökkään tälle aprikoivana ja hieman peloissani, ei tämä ole yleensä Joonaksen tapaista. "Onko sulla kaikki hyvin?" Joonas kysyy huolestuneena. Nyökkään. "Olli käytä sanoja." Joonas käskee, minä vain pudistan päätäni.

En minä halua puhua. Sanon kuitenkin jotain väärin ja Joonas alkaa nauramaan. En pysty kuitenkaab pitämään tunteita enää kurissa ja kyyneleet alkavat hiljalleen valua poskiani pitkin. Joonas katsoo minua muutaman sekunnin hämmentyneenä, mutta vetää minut nopeasti halaukseen.

"Olli mistä nyt kiikastaa? Et sä yleensä käyttäydy tällä tavalla. Onko Niko tehny sulle jotain, vai mitä on tapahtunu?" Joonas latelee kysymyksiä. Pudistan yhä päätäni, en edelleenkä aijo puhua sanaakaan. "Olli nyt olis hyvä, jos sä käyttäisin sanoja. Mä en ymmärrä sua enää!" Voin kuulla itkun jo Joonaksenkin äänestä. Hän itkee takiani...

"M-mä... M-mä e-en h-halua p-puhua." Saan jotenkin mutistua Joonakselle. "Miks et? Miks sä et halua puhua?" Joonas kysyy. "Sanon jotai vääri ja te nauratte." Vastaan hiljaisella äänellä, niin hiljaisella, että sitä tuskin kuulee. "Voi Olli, ei me naureta sulle. Mistä sä oot tämmöstä saanu päähäs?" Joonas kertoo ja silittelee selkääni. "N-no kun mä sanoin kotona jotain vääri ja sit Niko nauro sille." Tiedän, olen typerä kun en halua tälläisen asian jälkeen puhua, mutta muistan kouluaikani liian hyvin. "Niko ei tarkottanu sitä pahalla. Kyllä sun se pitäis tietää." Joonas sanoo. Nyökkään, jälleen kerran.

"Mitä jos mää pyydän Nikon tänne, saatte olla täällä ihan rauhassa ja säkin rauhottua.?" Joonas ehdottaa, johon mutisen jotain myötyvää. Ei mene kuin minuutti ja Niko on saapunut äänityshuoneeseen ja ryntää halaamaan minua, minä totta kai halaan tätä takaisin.

Niko:

"Voi Olli rakas... Mikä sulla on?" Niko aloittaa saman kysely, minkä Joonas oli hetkeä aiemmin lopettanut. "Sä nauroit..." Mutisen. "Häh?" Niko kysyy ihmeissään. "Niin sä nauroit eilen kuns sanoin jotai vääri." Selitän tälle paremmin. "Ei, Olli ei. En mä tarkottanut sillä mitään pahaa, mua vaan huvitti se sun lausuminen." Niko kertoo ja halaa minua entistä lujempaa. "Sikskö sä et puhunu aamulla? Pelkäsiksä, että mä nauran sulle?" Niko kysyy, jolloin nyökkään hänen olkapäätä vasten.

"No nyt sä tiedät, että jos mä nauran sulle vielä, niin sun ei tarvi pelätä puhumista. Sussa ei oo mitään sellasta, mistä nauraisin pilkkamielessä. Ymmärrätsä?" Niko selittelee. "Joo, mä rakastan sua." Vastaan hieman hymyillen. "Mäkin rakastan sua." Nikokin sanoo hymyillen.

---
Sanoja: 735

Hups, mites tästä näin pitkä tuli? No whatever, tää kuitenki omalla tavalla kertoo musta. Jos sanon koulussa jotain väärin luokassa ja en ite tiiä et se on väärin ja ope sanoo, että ei ihan, niin mä en puhu enää koko tunnilla mitään.

Voin syyttää tästä mun entistä luokkaa, jossa naurettiin aina, jos joku, entenki minä vastasin väärin. Ja se vaikuttaa tässä mun nykyseski luokas ihan tosi paljo. Jos sanon täski luokas jotai vääri, nii mä en puhu enää koko tunnil ja seuraavillakin tunneilla pysyttelen hiljaa niin kauan kun vaan voin.

Oon pahoillani, jos pystyt samaistua tähän.