The Master One Shot / Blind Channel [VALMIS✅]

Santeri x Kiril [1/2]

Santeri:

"Anteeksi Santeri. Anteeksi kaikesta. Mä lähden omille teilleni älä huolehdi musta. Sun on aika unohtaa mut ja kääntää seuraava luku eteenpäin tässä kirjassa. Mä pärjään kyllä ja jos en, niin mä kuolen<3.

T. Kiril"

Kyyneleet virtaavat vuolaana poskiani pitkin. Rakas Kirilini on lähtenyt... En odottanut tätä. Olenko tehnyt jotain väärin? Olenko kenties loukannut häntä? Enkö minä ollut hänen toivoma ihminen elämäänsä? Saanko ikinä tietää, mitä rakkaani päässä liikkui? No en todennäköisesti.

Haluan selityksen tälle! Miksi Kiril lähti, jättäen vain kirjeen jälkeensä? Haluaako Kiril suojella minua joltain? Jos haluaa, niin miks hän ei kertonut minulle... Haluan vastauksia, enkä epätietoa tästä. Teinkö minä oikeasti jotain väärin ja siksi Kiril lähti, suojellakseen itseään?

Asetan kirjeen takaisin keittiön pöydälle ja otan puhelimen taskusta. Etsin Kirilin numron ja koitan soittaa tälle. Puhelu menee heti vastaajaan. Onko hän estänyt minut? Ei hän ole voinut! Miksi hän tekee näin minulle, meille?

The Master:

Minä: Kiril on lähteny enkä tiiä minne. Se oli jättäny vaan kirjeen peräänsä.

Niko: Niin, että mitä? Lähteny? Mut miks?

Minä: Mä en tiedä, mä en vittu tiedä. Mua ahdistaa, että se olis lähteny mun takia. Jos mä oon tehny sille jotain, josta se ei tykänny, mut ei uskaltanu kertoo siitä.

Tommi: Santeri nyt rauhotut! Iha muutama kysymys ennen mitää muuta. Pärjäätkö yskin? Halutko, että joku tulee sun luo?

Minä: En tiiä, tää kaikki ahdistaa. Ja joo tulkaa joku tänne, ihan sama kuka.

Aleksi: Ei mitää hätää Santeri. Mä tuun sinne. Oon seurannu tätä keskustelua sivusta ja tiiän missä mennään, joten mä tuun sun luo. Ei tässä ole mitää hätää.

En jaksa vastata enää mitään joten reagoin vain peukaloemojilla Aleksin viestiin ja suuntaan itseni olohuoneeseen. On parempi istua hetken aikaa, sillä tuntuu, että taju lähtee pian. En tainnut muistaa hengittä tai sille tämä tuntuu. Johtuu kyllä todennäköisesti siitä, että tilanne stressaa minua.

Minun ei tarvitse odotella kauaa, kun ovikello soi ja menen avaamaan sen. Aleksi astuu sisälle asuntooni ja ottaa ulkovaatteet pois. Kumpikaan ei sano mitään vaan Aleksi vetää minut vain halaukseen ja silittää selkääni rauhallisesti. Tässä on hyvä olla. Tuntuu, että osa stressistä ja pelosta kaikkoutuu, kun saa olla rauhassa ystävänsä halauksessa.

"Mennään olkkariin." Aleksi toteaa hetken kuluttua. "Mua pelottaa." Mutisen. Aleksin tiukentaa otettaan entisestään. "Mä ymmärrän, mutta Kiril palaa ihan varmasti. Ei se vois sua jättää ikinä, te ootte umpi rakastuneita." Aleksi selittää hymyillen. Minä vain pudistan päätäni ja nojaudun uudelleen Aleksia vasten. "Mä todella toivon, että Kiril on kunnossa." Sanon hiljaa.

"Santeri hei... Kyllä se on. Kiril palaa kotiin ihan varmasti, ei se kauaa voi täältä poissa olla. Sen tulee ikävä sua." Aleksi selittää rauhallisena. "Mutta Kiril sano siin kirjees, että mun on aika kääntää uus luku mun elämässä. Eikö se tarkota sitä, että Kirilnlähti pysyvösti eikä enää palaa!" Dramatisoin, ei tämän pitänyt ikinä mennä näin.

"Santtu, nyt rauhotut. Sovitaanko, että me yritetään jätkien kanssa saada Kiril kiinni ja sä et stressaa tätä yhtään, jooko?" Aleksi kysyy. Nyökkään hiljaa,  on ehkä parempi jos rauhoitun ja annan bändin hoitaa tämän. Toivottavasti jätkät saavat Kiriliin yhhteyden. En halua, että mitään käy.

---
Sanoja: 500

Taukoo vhä taas. Pahoittelut siitä. Mä en oo vaan jaksanu kirjottaa oikeestaan mitään, kerrataan vähän miks näin:

1. Mä oon oppilaskunnan puheenjohtaja, ja meillä 2.12 itsenäisyyspäivän juhlat joihin mä olen valmistellut puhetta yli kaks viikkoa.

2. Olin Etelä-Pohjanmaan Nuorisovaltuuston kokouksessa pari viikkoa sit ja sen kautta lähdenkin perjantaina Jyväskylään Mahku22 nimiseen tapahtumaan!

3. Mun masennus ja itsetuhoiset ajatukset on lisääntynyt nyt marraskuun aikana huomattavasti, enkä niiden takia jaksa aina kirjottaa.

Tässä nyt perimmäiset syyt, miksi oon yhä tauolla. Vaikka nyt julkasen tän, niin en tiiä millo seuraava tulee, koska on kiire ja aika ei riitä kaikkeen. Vaikka yöt onkin keksitty niin pyrin nukkuu ees 4h joka yö.