Rakkausko sotaa?

Prologi

Kuvittele maailma jossa kaikki olisi niin sanotusti täydellistä.
Ei sotia, ei ryöstöjä, ei rikollisuutta, ei mitään mikä voisi olla aluksi kaaokselle. Ihmiset eläisivät täydessä sovussa päivästä toiseen.

Ei roskan roskaa kävelytien varrella, eikä yksikään lauta repsottaisi ruosteisten naulojen varassa. Aamulehden kolahtaminen etukuistille olisi päivän, ehkä jopa viikon jännittävin tapahtuma.

Kadulla voisi kulkea ilman pelkoa siitä, että joku tai jokin voisi hypätä niskaan teräaseet kourissaan. Ei tarvitsisi elää joka päivä miettien, näkeekö vielä huomisen päivän.

Minun maailmani oli sellainen, mutta nyt se on kaikkea muuta kuin sitä.

Muistan edelleen sen päivän viiden vuoden takaa kuin eilisen.

Olin leikkimässä pikkuveljeni kanssa tiheän, kujia kiermultelevan kaupungin sydämmessä, kotitalomme etuoven rappusilla. Muistan nähneeni kujan mutkan takaa tulevan mustiin pukeutuneen miehen. Hän piteli oikeaa kättään omituisesti selkänsä takana, mutta en osannut vielä silloin epäillä mitään.

Äidin huuto kaikui korviini talomme sisältä ja kipitin ketterästi rappuset ylös asuntoomme. Autoin äitiä nostamaan lautaset pöytään ja juuri kun olin laskemassa lautaspinon neliön muotoiselle pöydällemme, rakennuksen ulkopuolelta kuului aseen laukaus ja sitä säestävä kimeä kirkaisu. Lautaset putosivat lattialle ja lähdin juoksemaan talomme uloskäyntiä kohti, vasten äidin kieltäviä sanoja.

Kuja oli tyhjä lukuunottamatta veljeäni.

Näin verisen veljeni makaamassa rappusten alapäässä raajat vääntyneinä tuskaa huokuviin asentoihin. Silmät olivat vain puoliksi auki ja rinnasta tulvi sakeaa verta.

"Äiti! Äiti Peteriä on sattunut!"

Äiti saapui taakseni eikä pystynyt pidättämään järkyttyneitä nyyhkäyksiään. Loikin veljeni luokse kyykistyen hänen päänsä viereen. Veri tahri äidin tekemän mekkoni punaiseen väriinsä.

Kortteleiden takaa kuului useita laukauksia, mutta ne sulkeutuivat minulta tämän hetken ulkopuolelle.

Minut revittiin sisälle ja lukittiin oven toiselle puolelle. Äidin itku kuului oven lävitse.

Se oli lopun alku.