Ville Valo Loophole [Suomeksi][completed]

Reunalla

En saa unta. Makaan selälläni ja tuijotan yläpuolellani olevaa punkan pohjaa. Tuomas nukkuu yläpuolellani. 200 kiloa silkkaa lihasta. Kuinkakohan kestäviä punkat yleisesti ottaen ovat? Kuolenko nukkuessani siihen, että salijeesus, isompi kuin täysikasvuinen sonni, painaa enemmän kuin synti, tippuu päälleni murskaten kaikki luuni ja puristaen kaiken elämän ulos minusta. Tarvitsen vettä. Tai ehkä toisen lonkeron.

Nousen sängystä. Bussi on pimeänä. Bussi ei myöskään liiku mihinkään. Tämä siis tarkoittaa sitä, että kaikki punkat ovat käytössä ja joku sitten nukkuu jossain muualla. Vai nukkuuko Make ja Eero...

Ei ole minun asiani. Haluan vain vettä ja sitten takaisin nukkumaan. En halua möhliä ensimmäistä työpäivääni sillä, että en pysty keskittymään. Kävelen keittiöön ja avaan tiskialtaan yläpuolella olevan kaapin. Kurotan ottamaan yksinkertaisen läpinäkyvän juomalasin. Linja-auton mitoilla kaappi on yllättävän korkealla. Pidän tukea tiskipöydän reunasta. Saan kurotettua tarpeeksi pitkälle, jotta saan sormenpäilläni hivutettua lasia lähemmäksi. Lasi on jo ihan hyllyn reunalla, mutta en saa sormiani sen ympärille.

Painovoima tekee työnsä ja lasi rasahtaa rikki lattialle. Koko bussi raikuu. Katson tuskallinen ilme kasvoillani ympärilleni. Kukaan ei herännyt. Huokaisen helpotuksesta kunnes katson lattialle. Lasi ei ole enää tunnistettavassa muodossa. En tiedä missä täällä puljussa säilytetään siivousvälineitä joten minulle jää vain keittiöpyyhe. Otan pyyhkeen, kumarrun lattialle ja alan siivoamaan. Vaikka minulla onkin pyyhe, tunnen silti lasinsirujen raapivan kättäni. Kun saan siivottua, katson kättäni ja huomaan punaisia verta valuvia haavoja toisessa kädessäni ja kämmenessäni. Huuhtaisen käteni hätäisesti keittiön hanan alla ja menen takaisin nukkumaan asiaa sen kummemmin ajattelematta.