Ville Valo Loophole [Suomeksi][completed]

Valo pimeyden keskellä

Loppu päivästä kului autellessa enimmäkseen Makea ja Eeroa, vaikka en juuri mitään valoista, varsinkaan tietystä Valosta, ymmärräkään. Eero näytti minulle, miten kitarapedaalit liitetään oikeaan järjestykseen. Muuten juoksin linja-autojen, backstagen ja lavan väliä, mutta en törmännyt mystiseen Jeesus-mieheen enää. Ehkä hyvä niin.

Kello lähestyy kuutta. Konserttisalin seisova ilma alkaa pidemmän päälle käydä keuhkoihin. Huikkaan Tuomakselle käyväni pihalla ja Make vastaa Tuomaksen puolessa. Kuljen noin tuhannennen kerran tänään pimeän käytävän läpi takaovelle. Avaan oven ja raikas kesäinen tuulahdus hyväilee kasvojani. Taivas on tummunut ja vain himmeät kellertävät katuvalot paljastavat pieniä osia parkkipaikasta pimeyden keskeltä. Yhden katulampun kelmeän valon alla on tumma hahmo tummenevan illan mustaan pukeutuneena. Miehen kiharat hiukset heilahtelevat tuulessa ja hänen tupakkansa savu tanssii hiljalleen ylöspäin kadoten tyhjyyteen. Mies tumppaa tupakan katuvalon varteen ja nostaa katseensa. Hänen silmänsä ovat yhtä pohjattomat kuin musta taivas yllämme. Valo yössä, mutta silti yhtä pimeä kuin itse yö.

Ville kävelee kevein askelin luokseni.

-Tänään on tärkeä päivä, Ville sanoo paljon puhuvalla monotonisella äänellä.

En vaivaudu edes vastaamaan hänelle, tyydyn vain nyökkäämään.

Ville tarttuu illan kosteudesta kostuneeseen kylmään metalliseen oven kahvaan ja astuu pimeälle käytävälle, joka on tullut minulle jo surullisen tutuksi tämän päivän aikana. Muistan Tuomaksen yhden yön seikkailun ja päätän koittaa onneani, vaikka asiat eivät suurella todennäköisyydellä liity toisiinsa.

-Tuomas varmaan ootteleekin sua jo! huikkaan Valon perään.

Kurkistan käytävään ja näen Villen jännittyvän. Hän ei käänny katsomaan taakseensa tai sano mitään. Hän vain jatkaa matkaansa synkän käytävän läpi. Naurahdan, ja seuraan perästä.