One shot // Blind channel

12. Oleksi: i love you than anyone

-Olli-
Studiossa oli kireä tunnelma. Kaikilla oli jotain mikä vitutti, tai muuten vaan väsytti. Tässä oltiin jo 2kk painettu duunia ilman vapaata. Pakko graindaa ku rauta on kuumaa vai miten se meni.

Onhan tää nyt älytötä ettei vapaata ole ollut edes viikonloppuisin lainkaan kahdeksaan viikkoon. Kaikki meistä olisi loman tarpeessa, ihan vain siksikin että oltaisiin toisillemme kiltimpiä ja että pää pysyisi kasassa tän kaiken muun keskellä.

"Joel, tässä on menny jo kaks tuntia että saatas yks lause tähän biisiin. Yritätkö sä edes?!" Kuulin Aleksin huutavan Joelille. Aleksin. Se kuka ei ikinä voisi huutaa epäonnistumisesta. Eikä Joel edes epäonnistu, se ei ole vain Aleksin mielestä hyvä.

"Rakas, tuuppa käymään täällä!" Huudan keittiöstä Aleksille. Ei sen pitäisi huutaa Joelille tommosesta.
Aleksi laittaa agressiivisesti kuulokkeet mikkitelineen ympärille ja tulee kanta-askelilla kädet nyrkissä kohti keittiötä. Sen hampaatkin on porautuneena toisiinsa kiinni. Se puree niitä niin kovaa yhteen että en ihmettelisi vaikka joku lohkeisi kahtia.

Laitan sen vasten keittiön tasoa. Se laittoi silmänsä kiinni ja tajusi mitä halusin. Sen hengitys alkoi tasoittua, päätä hän taivutteli puolelta toiselle laskien hartiat rennoiksi. Laitoin hius sortuvia hänen korvansa taakse pois kasvojen tieltä, vaikkei niiden pituus edes riittänyt siihen. (Sil on täs viel pitkät hiukset)

Oltiin vaan hiljaa. Kuunneltiin toistemme hengittelyä, jopa sydämien syke kuului. Studiokin oli ihan hiljaa. Joel oli varmaan mennyt jonkun kanssa pihalle rauhoittumaan.

"Oota sä rakas tässä" kuiskaan aleksille. Hän avaa silmänsä ja nyökkää. Itse lähden studioon, jossa näen tommin ja nikon istuvan sohvalla. He ovat hiljaa, ja kääntävät katseensa mustasta telkkarin ruudusta minuun. Tommi kohottaa kulmiaan tarkoittaen että minun pitäisi sanoa jotain.

"Nyt pitäs oikeesti pitää lomaa. Ainaki pari viikkoa. Sillee et kaikki saa tehä mitä haluaa. Ei kukaan jaksa tällästä. Kuten huomattiin." Sanon. Pojat nyökkää samaan aikaan.

Avaan ulko-oven ja näen Joelin ja Porkon jutellen jotain penkillä, joka on studio rakennuksen edessä.
Joel näytti surkealta. Joka on täysin ymmärrettävää. "Mikä olo?" Kysyn samalla käyden istumaan Joelin viereen penkille. "Harmittaa toi mitä Ale sanos. Kyl mä tajuun et sil on hetmo kireellä mut en mä pysty parempaan. Tai ainakaa nyt" se purkaa ajatuksiaan.

—————————
Muistakaa välillä ottaa takapakkia arkeen ja huolehtia itestä. Antakaa itelle armoa<3