Young blood | Blind Channel

"Mä oon Tommi"

)Joonas Porko(

Olen alasti kaadettua sängyllä. Niko valmistelee ensin itsensä, kääntää minut varsalleni makaamaan ja sitten työntyy sisälleni. "NIKOHH" Huudan, koska hän työntyi todella rajusti sisääni. "Joel kerto et sulla on muna ongelma niin tottakai mä sitten sulle munaa annan" Hän sanoo minulle virnistäen.

Pian olemmekin lopettaneet. Voin sanoa, että tuntui palalta taivasta. Rakastan Nikoa ylikaiken. Hän on tärkeä osa elämäni, niinkuin Joelkin. Joel ei ole vain yhtä hyvä panemaan. No en oo kyl koskaan kokeillutkaan.

)Joel Hokka(

Olen pimeässä perheeni talossa. Äitini on Virossa työmatkalla pari viikkoa, joten olen yksin. Itken ja tärisen huoneeni nurkassa. Vihaan itseäni. Vihaan elämääni. En tiedä, miksi olen surullinen. Olen silti. Sattuu sydämeen. Haluisin kadota. Kukaan ei jäisi minua kaipaamaan. Ei luultavasti edes Joonas. Kaikki vihaa Joel Hokkaa. Kukaan ei edes huomaa minua koulussa, paitsi Joonas. Nostan hupparini hihoja. Viiltoni ovat parantuneet ja se ahdistaa minua. Paljon. Otan puukon koulupöytäni laatikosta ja painan sen ranteeseni. Vedän ranteeni valehtelematta auki. Verta tulee mukavasti. Sen jälkeen vien puukon nilkkoihini. Teen molempiin nilkkoihin viisi syvää haavaa. Vielä reisiin teen kolme. Annan lämpimän veren valua. Rakastan veren vuotamisen tunnetta. Haluan mennä ulos. En ole syönyt 3pv mitään, mutta menen silti lenkille. Haluan laihtua. Olen läski, niin en tarvitse ruokaa. Haluan lihaksikkaan kropan enkä pelkkää läskiä.

Menen lähimetsään ja alan juoksemaan. Treenaan joka ilta. 10 minuutin päästä jalkani pettävät ja vajoan maahan itkemään. Itken ja tärisen. Huudan. "VITTU TAPPAKAA MUT. HALUUN POIS. TEHKÄÄ SE HELVETIN ÄKKIÄ" Huutoitken. Pian joku pitkä mieshenkilö kyykistyy maahan ja alkaa halaamaan minua. Halaan häntä ja itken hänen olkapäätä vasten. En tunne häntä, mutta olen tarvinnut kauan halia, joten tää on aika mukavaa. "Shh, kaikki järjestyy" Kuulen matalan äänen. Hän vaikuttaa melkeen samanikäiseltä, kun minä. Halailemme jonkin aikaa. Pian hän rikkoo hiljaisuuden. "Mikä sun nimi on?"  Mieshenkilö kysyy. "Joel" Vastaan itkuisella äänelläni ja katson tätä pelastajaani silmiin. Itseasiassa hän on aika komea. Ihanat silmät. "Okei Joel. Mä oon Tommi. Haluuks tulla hetkeks mun kotiin? En halua päästää sua yksinkään seikkailemaan." Hän sanoo rauhallisella äänensävyllä ja hymyilee minulle vähän. Kukaan ei ole ikinä nähnyt minua näin paskana. Ei edes Joonas. Nyökkään pienesti.

Tommi nousee seisomaan ja vetää minut mukanaan. Pian hän alkaa vetämään minua pois metsästä. Kohta olemme jo perillä. Vissiin Tommin kodilla. Ainakin luulisin niin. Se on pieni keltainen omakotitalo. Tommi avaa avaimella oven ja sitten vetäisee minut sisälle lihaksikkailla käsillään. Tommin koti näyttää kodikkaalle. Pian hän vie minut vissiin omaan huoneeseensa. Huoneen sisällä on rummut, paljon julisteita, koulu pöytä, kaappeja ja iso parisänky. "Haluuks vettä tai jotain syötävää?" "Vettä vaan." "Ooks varma? Voin tuoda sulle jotain syömistäkin." Noin 200cm pitunen mies kysyy minulta. Epäröin hetken, mutta silti nyökkään. Onhan minulla huutava nälkä. Pian Tommi tuo minulle vettä ja voileivän, jossa on kurkkua. Kiitän häntä nyökkäämällä. Otan pari haukkua leivästä epävarmasti. Tommi kannustaa minua vieressäni. Kadun vähäsen, mutta jatkan syömistä. "Mitä koulua sä käyt?" Hän kysyy minulta. "Madetoijan musiikkilukiota." "Mä käyn sitä viereistä koulua 8lk." (En tiedä onks siin vieres peruskoulu vai onks siin lukios peruskoulu samas rakennukses vai mitä, kun asun eri puolel Suomee😭) Nyökkään. "Saanks kysyy, miks nää olit siel metsäs?" "Juoksemas, mutta jalat petti alta." Vastaan. Tommi nyökkää huolestuneesti. Saan syötyä leivän. Huomaan, että hän tuijottaa hihojani. Vittu mulla oli valkonen huppari enkä puhdistanut haavojani. It means toi jätkä näkee ehkä veren. Hemmetti oon pätevä. "Emmää halua olla ahdistava, mutta voinko kattoo sun kädet läpi? Oon aika huolissani susta, vaikka en tunne sua kunnolla" Tommi kysyy minulta. Sydämeni rupesi sykkimään kovaa, mutta nyökkäsin kuitenkin epävarmasti. Luotan häneen, joten annan hänen tehdä haluamansa. Hän nosti hihani. En tiedä miksi, mutta syyllisyys valtaa kehoni. Hän katsoi minua todella huolestuneesti. "Noi pitää puhdistaa" Tommi sanoo. Katson vain käteeni. Pian Tommi lähtee vessaan hakemaan puhdistus tarvikkeet. Kirvelee niin perkeleesti. Sattuu ihan helvetisti, mutta en välitä siitä. Itsehän menin lusikoimaan ranteeni auki. "Onks sul jossain muual viiltoja?" Hän kysyy. Huokaisen ja otan housuni pois. Ik aika akwardia, mutta ihan saatanan sama. Tommi katsoo minua vielä huolestuneemmin. Hän alkaa putsata jalkojani. Alan itkemään. Miksi tunnen tällain? "Anteeks." Sanon hänelle. Hän vain pudistaa päätään. "Haluuks sä puhua?" "Okei..." Alan avautumaan. Kaikesta. Esim. Äidistä, kiusaamisesta, masennuksesta, anoreksiasta, homoudesta, isän kuolemasta ja kaikesta. Hän halaa minua taas. Tommista saan turvaa. Maybe I have a crush...