kliseen kasvattamat

Kukka | pääsylippu pois

Kukka Heikkinen | pääsylippu pois
sisältövaroitus // lähisuhdeväkivalta

Tomas oli lukioaikainen koulukaveri, jolla oli aina ollut vähän liian kauniit hymyviirut, jotta olisin voinut puhua hänen lähellään selkeästi. Meinasin aina kompastua itseeni, kun hän liittyi joukkoon ja naurahti karismaa kulmissaan. Hän täytti kaiken ilman ja vinkkasi minulle silmää, enkä enää kuullut muiden sanoja.

Jäimme kahden ensimmäistä kertaa kakkosvuoden keväällä, kun aurinko oli jo herättänyt perhoset ja hämähäkit. Hän joi limua lasipullosta ja heilutteli jalkaansa sohvan vierellä. Muut olivat lähteneet kauppaan etsimään vahvempaa juotavaa, ja me olimme yhteisen ystävämme kämpässä kaksin.

"Tiiätkö, vaikka mä näkisin kaikki maailman kukat samalla niityllä, mä poimisin vain sut", hän lausui kuin runon ja nojautui lähemmäs.

Se tiputti minut tyttökikatukseen parhaan kaverini sängyllä seuraavana iltana. Olin niin ihastunut, että poskiin sattui jatkuvasti. Emilia ruokki sitä vain lisää, ja kertoi, että Tomas oli puhunut minusta jo kuukausia. Minulla oli ollut pari poikaystävää jo yläasteella, ja nyt minusta tuntui kypsältä. Tämä olisi se järkevä teiniromanssi, joka jatkuisi ikuisesti. Voisin häävaloissa mainita, että olin rakastanut häntä 18-vuotiaasta asti, ja koko yleisö olisi hurrannut. Ja sitten me olisimme suudelleet.

Kun me sitten jäimme kaksin toisen kerran, hän hymyili minulle ja hivuttautui lähemmäksi. Hän otti blondin hiussuortuvan käsiinsä ja hiplasi sitä, kun minä pidätin hengitystä. Hetki kesti tosi kauan, ja minä hengitin suun kautta katsoen hänen huuliaan. Hän huomasi, hymyili valloittavaa hymyään ja kysyi, saisiko hän. Nyökkäsin ja nojauduin häntä kohti jo ennen kuin hän ehti tehdä mitään.

Hän puhui termeillä, joita en aina ymmärtänyt, koska hän opiskeli lähinnä luonnontieteitä ja minä luin vain kieliä. Ymmärsimme toisiamme puhumattakin, kun kehonkieli pyysi tulemaan lähemmäksi. Minä puhuin hänelle milloin espanjaa ja milloin ruotsia, eikä hän ollut koskaan saanut edes pakkoruotsista yli kutosta. Hän selitti fysiikkaa ja kemiaa, ja minä vastasin muy interesante, vaikken mitään ymmärtänytkään. Halusin vain kuunnella hänen ääntään ja väännellä hänen sormiaan omissani.

Rakkaus tuli kysymykseen tosi äkkiä, ja  ylioppilaskirjoituksiin lukemisen sijasta me ajoimme koko kesän skootterilla ympäriinsä ja teimme kesätöitä mansikkamaalla. Vietimme kaikki yöt yhdessä. Sivelin hänen lihaksiaan hämärässä ja yritin ymmärtää ansaitsemani olennon olemassaolon.

Tomas suojeli minua aina. Hän oli minun haarniskani ja pelottava koirani. Hän toi minulle kaiken, mitä pyysin ollessani sairaana, ja hän rakasti minua niin kovaa, että onni pursusi yli sängyn laidan. Kun selkäni kipristyi lakanalla jälleen kerran, hän nousi kasvojeni kohdalle ja hengitti himoissaan:

"Muutetaanko yhteen?"

Ja vasta täysikäistyneelle minulle se tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta. Äiti ja isä eivät ensin ajatelleet niin, mutta rakkauteni oli sokea ja piti Tomasta vastauksena.

Abivuosi oli yhtä kuherruskuukautta, kunnes kotimme alkoi tuntua liian tutulta. 

°

Kun kevään kirjoitukset lähestyivät, stressi purkautui meissä eri tavoin. Minä opiskelin niin, etten ehtinyt tuntea, ja hän tunsi niin, ettei ehtinyt opiskella. Ahdistus otti hänestä vallan. Nyt minun sängyssäni nukkui mörkö, joka piti mykkäkoulua milloin mistäkin syystä.

Ajattelin, että se menisi ohi kirjoitusten jälkeen. Olimme molemmat stressanneet kovasti, ja paineen alla ihmiset käyttäytyivät joskus epätavallisesti. Mutta kun meillä oli ylioppilaslakit päissämme ja kesä alkoi taas, eikä mikään muuttunut, aloin vähitellen tajuta, että olin sittenkin saanut esiin todellisen Tomaksen.