Only yours

1.

"Herätyyys kullat!" kuulen äidin huutavan alakerrasta, puhelimeni näyttää kello kuutta. Liian aikaista sanon minä, vihaan aamuja erityisesti aikaisia sellaisia. Vedän rennot vaatteet tulevaa matkaa varten, harmaat kollarit ja mustan hupparin. Harjaan hiukseni ja laitan ne sotkunutturalle, sitten lähden alakertaan.

Kauhoessani äidin tekemää vispipuuroa aamupalaksi mietin mitä seuraavaksi tapahtuu, muutamme lapsuuden kodistani Ouluun, jätämme Kuopion taakse, aloitan uuden koulun loman jälkeen, saankohan kavereita?

Syödessäni pöydän ääressä saan ilmoituksen Emilialta, yksi ainoista kavereistani Kuopiosta lähettää Snäpissä Chatin "Tuuks tänää niihi Fionan bileisii??" vastaan vähän ehkä vihaisena "Muutan jo tänää eks muista?" ja päätän ärsyyntyneenä estää koko Emilian. Jos kerran haluan aloittaa elämän alusta Oulussa niin eiköhän niiden vähäistenkin kavereiden, korjaan "kavereiden" elämästäni poissulkeminen ole hyvä alku. Sisälläni kuohuu, olen kestänyt melkein koko kouluajan kiusaamista, ja niin sanottujen kavereiden paskamaista käytöstä. Huomaan että puristan kädessäni olevaa lusikkaa yllättävän kovaa. Ajatukseni keskeyttää äidin huuto eteisestä "An ja Samppa nyt mennään!", kaikki tavaramme ovat menneet muutto auton kanssa jo edeltä, muutamme Kuopiosta isän uuden työn takia, olen ihan helpottunut. Elämä Kuopiossa ei ollut mitään unelmaa. Ei lähellekkään sitä, suoraan sanoen vastakohta.

Ulko-oven viimeisen kerran suljettuani katson vielä nyt vanhaa taloamme. Hieman haikeana, mutta kuitenkin iloisena ja kärsimättömänä siitä mitä uusi elämäni voikaan tuoda tullessa. "Tule Ansku jo!" Isä huutaa, käännän katseeni talosta jossa minusta kasvoi pienestä lapsesta vuoden päästä jo täysi-ikäinen aikuinen, ja lähden kävelemään kohti harmaata Mersuamme.

Turvavyöhön teljettyäni itseni asetan kuulokkeet korvilleni ja avaan Spotifyn. Laitan soimaan lempi listani. Suljen puhelimen ja avaan yhden lempikirjoistani, Harry Potter ja viisasten kivi.

Ehdin lukemaan melkein tunnin kunnes silmäni alkaa painua kiinni. Suljen kirjan ja laitan niska tyynyn niskan taakseni, jotta niskani ei mene jumiin. Ja kuka täysijärkinen nyt kylmän ikkunan valitsisi tyynyksi niskatyynyn sijaan?

"VITUN KUSIPÄÄ!" Huudan tuntiessaki kylmän veden niskassani, Samuel tuo pieni kusipää pikkuveljeni. "Kiitä luojaa et porukat meni hakee ruokaa, muuten ois tullu selkäsauna, puhelin kielto vuodeks ja kotiarestii ainaki yhtä paljo." Samppa sanoo, tuo on kyllä aivan totta. Porukat on aivan parhaimpia, mutta jotain mitä he eivät voi sietää on kiroilu, korjaan äiti ei kestä sitä ja silloinkun isä on äidin seurassa on hänkin yhtä tiukka sen suhteen. Muuten isän kanssa voi heittää pientä vittuperkelettä.

Vihdoinkin äidin ja isän tullessa autoon Hese-pussit käsissään voimme jatkaa matkaa. Ylensä emme söisi autossa mutta isän pitää kuulemma ehtiä toimistolle vielä tänään joten piti tehdä kompromissi.

Syötyäni suljen silmäni uudelleen, jatkan Spotifyn kuuntelua, olin sammutranut sen ruokailun ajaksi. Menee alle kymmenen minuuttia kunnes olen taas täydessä unessa.

"ANNII HERÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!" Kuulen veljeni huudon korvan juuresta ja hätkähdän hereille, mitä vittua nyt taas. Kiroilen mielessäni, sen aikana Samppa kertoo että olemme jo lähellä uutta kotiamme.

Käännymekin pian kadullemme, modernin näköisiä taloja, todella hienoja jos minulta kysytään. Paljon hienompia kun edellinen kotimme. Parkkeeramme automme valkoisen kaksi kerroksisen talon eteen, ryntäämme Sampan kanssa sisälle. Wau. Talo on todella hieno ja hyvin sisustettu. "Teidän huoneet on yläkerrassa, ne on nimikoitu nimikirjaimilla" isämme Aku kertoo, enempää kuuntelematta lähdemme juoksemaan kilpaa yläkertaan. Samppa voittaa nipin napin kisamme.

Löydän huoneeni viimeisenä käytävän päässä, avaan oven ja ainoa mitä saan suustani on "Wau." huone on valkoinen mutta yksi seinä on vaalean harmaa, minulla on myös oma vaatehuone sekä iso 160cm leveä sänky, iso kokovartalo peili, meikkipöytä peilin kera, paljon huonekasveja ja hyllyjä jotka saan itse täyttää haluamallani tavalla. Hyppään sängylle mutta päätän lähteä kauppaan hakemaan herkkuja. Vaihdan päälleni isot farkut, sekä navy värisen topin. Laukkuuni pakkaan pankkikorttini, AirPodit ja käteistä jos korttini ei jostain syystä toimisikaan. "Moikka lähen kauppaa!" Huudan laittaessani kenkiä jalkaan. En tiedä onko virhe lähteä yksin uuteen kaipunkiin seikkailemaan kahdeksalta illalla, mutta päätän ottaa riskin.

Ulko-ovesta ulos päästyäni kaivan kuulokkeeni ja Spotifyn esiin ja laitan samaisen soittolistan pyörimään niinkuin muutto matkallakin. Puolessa välissä matkaa huomaan musiikin loppuvan, kuulokkeista loppui akku. Latasin ne ihan äskettäin. Jatkan matkaa edelleen kuulokkeet korvissa, olen katsomassa mapsia sillä en tiedä minne suuntaan minun pitäisi lähteä risteyksestä. "Vittuvittuvittuperkele, ja vitun Oulun risteykset" Kiroan pieneen ääneen, kuulokkeissani oli akkua mutta puhelimessa ei. Just, miten mä nyt selviän minnekkään?

Pelastavana enkelinä näen jonkun nuoren pojan kävelevän suojatietä pitkin samaiseen risteykseen jossa itsekkin seison, päätän ottaa niskastani kiinni ja mennä puhumaan tuolle vaikka ylensä ujo olenkin uusien ihmisten seurassa. Minun on kuitenkin pakko uskaltaa jos haluan kotiin, tai sinne kauppaan. Brunen pojan ylitettyä suojatie menen tuon luokse ja sanon vähän hiljaisesti "Öö, hei anteeks tota..., mä en tiiä missä on Prisma ja mun puhelimest loppu akku ni voisitko neuvoo tai jotain. Tai siis ei tarvii jos sul on kiire mut nii.." Poika vastaa vähän virnuillen "Mä oon itseasias menos just Prismaa ni voin mä näyttää tottakai mis se on, mä oon muuten Oliver!" "Anni" Huikkaan.

Matkan aikana saan tietää että poika on kanssani saman ikäinen, on samassa lukiossa jonne menen. Ja että hänellä on mopo joka on tällä hetkellä rikki. Ongelmaksemme kuitenkin kointuu riita siitä kumpi on parempaa Pepsi Max vai Coca Cola. "Oot oikeesti hullu jos tykkäät jostain Pepsistä!" Sanon Oliverille, hän vastaa huvittuneena "No entä sit joku Cocis, hyi vittu sanon minä." Pyöräytän vain silmiäni tuolle.

Ryntään sipsiosastolle ja nappaan lempi sipsi yhdistelmäni, Taffelin Grills sipsit ja Ranch dipin. Poika ottaa Ranch sipsit. Haen vielä Oliverin niin vihaamaa Coca-Colaa ja tuo taas nappaa Pepsi Max pullon.

"Oli ihan super hauskaa, nähään taas!" huikkaan Oliverille lähtiessäni, kotiin olisi vielä noin kilometri. Kävelen rauhassa kunnes kuulen vieressäni auton tööttäyksen, hyvä etten kaadu säikähtäessäni niin paljon. Huomaan auton olevan isän ja etupenkillä istuvan Sampan jolla on vahingon iloinen virne naamalla, olen alkamassa huutaa Sampalle mutta isä ehtii ensin kysyä, "Haluatko kyydin kotiin?" En vastaa mitään vaan hyppään auton takapenkille.

Kotiin päästessäni heitän tavarani huoneeseeni nappaan pyyhkeen mukaan ja suuntaan kohti suihkua, heitän vaatteeni sekä alusvaatteeni maahan myttyyn ja annan viileän veden tippua vartalolleni ja hiuksiin. Pestyäni hiukset, vartalon ja naaman laitan veden pois ja kuivaan lattian, nappaan pyyhkeen ja lähden kohtu huonettani. Otan vaatehuoneestani ison T-paidan ja siihen matchaavat isot shortsit. Lähden kohti keittiötä ja nappaan omenan mukaani. Huoneeseen saavuttuani omenan kera katson somet läpi kunnes käyn vielä pesemässä hampaat ja rasvaan naaman, vaikka kello on vasta vähän yli yksitoista minua väsyttää silti niin paljon että nukkuminen houkuttaa enemmän kuin mikään, ja silmät sulkiessani nukahdan melkein heti.

Moii! Tää on mun eka kirja ikinä mitä oikeesti haluun tehä joten jos teillä on jotai parannus ehdotuksii mitä voin tehä jatkosss ni kertokaa ihmeessä! Mut anywayss nauttikaa ja nähään taas seuraavas luvussa!
Yritän myös tehä ens luvusta pidemmän ja selkeemmän, en oo tyytyväinen tähän lukuun ja pitää varmaa parannella tätä sit ku tiiän millä tavalla.😮‍💨
Moikkaa<33

Words-603(Korjauksen jälkeen 1012)(+loppu höpinät haha en keksiny parempaa termiä XDD)
11.6.2023(Korjattu 1.9.2023)