Jooan ja Venlan veljet ovat parhaita kavereita, jonka takia molemmat tuntevat toisensa. Pian kuitenkin he alkavat tuntea jotain toisiansa kohtaan. Lue tää kirja niin saat tietää mitä tapahtuu😉
"No, en, mut en kestä et toi joku pikku tyyppi mun mahassa kuolee." Vastaan pieni itku kurkussa. "Mä oon valmis, jos sä oot... Eikä sun todellakaan tarvitse jollet oo valmis!" Jooa kuiskaa. Nyökkään. Kun minä ja Jooa saavumme Jooalle. "Öö... Venla, oisiks sä valmis..." Jooa aloittaa. "Mihin?" Keskeytän. "...muuttamaan yhteen..." Jooa jatkaa hitaasti. "Oikeesti?!" Sanon. Jooa nyökkää. Juoksen suutelemaan Jooaa. Aloimme etsiä sopivaa asuntoa netistä. "Hei! Katos toi!" Sanon. Jooa katsoo taloa. "Toi on kiva." Jooa vastaa. Katsoimme toisiamme hymyillen. Noin neljän kuukauden päästä olimme saaneet kaikkk asunto asiat järjestettyä, joten pääsimme vihdoin muuttamaan.
Oops! Questa immagine non segue le nostre linee guida sui contenuti. Per continuare la pubblicazione, provare a rimuoverlo o caricare un altro.
(Loput kuvat viime luvussa)
Kuluneiden kuukausien aikana kerroimme perheilemme ja sukulaisille raskaudestani. Kaikki ovat olleet onnensa kukkuroilla vauvasta. He, varsinkin äitimme "höösäävät" koko ajan.
Pari viikkoa muuton jälkeen Jooa ja minä menimme ultraan. "Okei, haluisitteko te tietää sukupuolen?" Lääkäri kysyy. Katsoimme toisiamme. "Joo!" Jooa vastaa innoissaan. "Selvä." Lääkäri sanoo. Hän laittaa sitä random juttua vatsalleni ja katsoo sillä ultra jutulla vauvaa. "Se on... TYTTÖ." Lääkäri pitää jännityksessä. Sen jälkeen lähdemme kotiin ja soitan kotona Saaralla. (Samalla Jooa soittaa porukoillemme.) "Se on tyttö!" Kerroin innoissani. "Oikeesti, te saatte prinsessan?! Onnee!" Saara sanoo. "Arvaa muuten mitä..." Saara jatkaa. "No?" Kysyn nopeasti. "Mä ja Aleksi..." Saara alkaa kertomaan. "Seukkaatte!?" Keskeytän. "Juuh..." Saara sanoo ja naurahtaa. Jooa nappaa minut syliinsä vyötäröstäni kiinni pitäen ja kantaa minut sängylle. "Hei! Älä!" Huudan ja yritän potkiavitseäni irti. "Aa.. Moi Saara!" Jooa huomaa. "Mä sain sen valokuvaajan huomiseks." Jooa kertoo. "Mikä valokuvaus?" Saara kysyy väliin. "Raskausajan." kerron. "Mut meijän pitää nyt lopettaa." Jatkan ja lopetan puhelun. Käperryn Jooan kainaloon. "Hei, testaa! Se potkii!" Sanon nopeasti ja siirrän Jooan käden mahani päälle samalla, kun hänen naamalleen levenee duuri hymy. "Apua!" Jooa ihmettelee tuntiessaan potkaisun ja pussaa minua, jonka jälkeen hän alkaa riisuuntumaan. Sen jälkeen, kun hän on riisunut itsensä hän auttaa minua riisuuntumaan. "Voiks tää satuttaa vauvaa?" Kysyn peloissani. "Ei se voi,kai..." Jooa kertoo. Hän alkoi hommiin.
Parin tunnin kuluttua... "Se potkas taas." Huomasin. Jooa testaa taas ja alkaa pukemaan vaatteitaan. Seuraavana päivänä, kun me olemme lähteneet kuvauspaikalle. Istuimme autoon ja lähdemme liikkeelle. "Tarviitko apua?" Jooa kysyy avatessaan oveani. Nyökkäsin, kun Jooa ojensi kätensä avuksi. Lähdimme kohti peltoa, jossa kuvaukset ovat. Tervehdimme kuvaajaa ja hän meitä. Kaikki kolme tai siis neljä menemme keskelle peltoa. Kuvaaja laittoi kameran valmiiksi ja Jooa laittoi takkinsa hetkeksi hartioilleni. "Venla, sä voit mennä ekana kuvattavaks." Kuvaaj sanoo ja menen muutaman metrin päähän. Hän ottaa minusta muutamia kuvia. "Mene Jooa säkin nyt tonne." Kuvaaja sanoo. Jooa nyökkää ja tulee taakseni. Kuvaaja ottaa kuvia ja pyytää välillä vaihtamaan asentoja.
