Se miltä rakkaus tuntuu

7. "Et sä nyt niin vastustamaton oo"

Janeten näkökulma

Makailen sängylläni ja selaan tiktokkia kyllästyneenä lauantai-iltana. Ikkunan takana alkaa hämärtää ja tajuan kellon olevan jo melkein kymmenen. Alakerrasta alkaa kuulua uhkaavan väittelyn ääniä ja tiedän jo, mitä on tulossa. Menen huoneeni ovelle ja painan korvani ovea vasten.
"Nyt oikeasti Kari, sun täytyy ymmärtää munkin näkökulma tässä asiassa!" Kuulen äidin tiuskaisevan isälle.
"Mira, voitaisiinko olla korottamatta ääntä ettei Janette kuule." Kuulen isän sanovan rauhoitellen.

Noni tietenkin porukat riitelee taas. Tätä se meno on nykyään aika usein. Silloin kun ollaan Eelin kanssa paikalla niin kaikki on hyvin ja sitten kun äiti ja iskä on kahdestaan, niin ne vaan väittelee. Inhoan riitelyä, joten alan tuntea oloni epämukavaksi. Eelikin on jossain kaverillaan yötä, joten en saisi vertaistukea siltäkään osin.

Äänien yltyessä, alan tuntea tarvetta päästä ulos. En kai saisi enää lähteä kotoa tähän aikaan, mutta ovet ovat muutenkin yliarvostettuja. Vedän farkut ja hupparin päälle ja pujotan jordanit jalkaani. Onneksi säilytän kenkiäni aina huoneessani. Nappaan vielä skeittilautani sängyn alta, jonka jälkeen avaan ikkunani niin hiljaa, kuin vain mahdollista. Vilkaisen vielä matkaa alas, ennen kuin asetan jalkani palotikkaiden ylimmälle askelmalle. Ulkona on hieman kosteaa ja viileä ilma nostaa ihoni kananlihalle. Lähden laskeutumaan tikkaita hitaasti ja toivon etten pudota lautaani matkalla alas.

Jalkojeni tömähtäessä maanpintaan huokaisen helpotuksesta. Vuosien saatossa minusta on tullut aika mestarihiippailija. Hiivin talonnurkalta pensasaidan luo ja pujottaudun oksien välistä kadulle. Asetan airpodit korviini ja laitan spotifystä soittolistani pyörimään. Kuulokkeistani alkaa soida Taylor Switftin don't blame me, lähtiessäni rullailemaan pitkin katuja.

Don't blame me, love made me crazy. If it doesn't, you ain't doin' it right. Lord, save me, my drug is my baby. I'll be usin' for the rest of my life

Rullailen pitkin hiljaisia himmeiden katuvalojen valaisemia katuja. Ihmisiä on todella vähän liikkeellä, josta olen hieman yllättynyt, onhan nyt kuitenkin lauantai-ilta ja kello vasta noin yksitoista. Tunnen hyvänolon tunteen leviävän pikku hiljaa kehooni. Rakastan tällaisia hetkiä, kun on vain minä, musiikki ja hiljaiset kadut. Musiikki on aina ollut voimavarani. On outoa miten musiikki voi saada olon tuntumaan niin hyvältä.

Tunnen puhelimeni värähtelevän taskussani ja huomaan äidin soittavan minulle. Hyvä mieleni haihtuu heti ja tilalle tulee ahdistus. Päätän jättää vastaamatta. Okei olen ehkä tyhmä kiukutteleva teini, mutta minua ei  juuri nyt kiinnosta puhua äidin kanssa. 

Löydän tieni Puistoon, jossa on muutamia skeittiramppeja sun muuta. En ole todellakaan varma osaanko enää mitään temppuja, olenhan skeitannut viimeksi varmaan seiska luokalla. Tästä huolimatta päätän kokeilla heti ensimmäisenä kaikkia perustemppuja. Ollie, pop shove-it ja backside 180 onnistuu yllättävän hyvin, mutta heti kickflippiä koittaessani ongelmat tulevat eteen. En vain saa temppua onnistumaan ja pian kämmeniäni polttelee jo asfaltti-ihottuma useampien kaatumisten seurauksena.
"Voi vitun vittu nyt oikeesti!" Huudan turhautuneena kömpiessäni ylös ties kuinka monennen kerran.

Kuulen kauempaa naurua ja hieman sammaltavaa puhetta. Huomaan jonkin teiniporukan asettuneen pienen matkan päähän minusta oleviin keinuihin ja katselevan minua kiinnostuneesti.
"Pitäiskö sun jättää toi skedellä temppuilu pojille, ku ei toi näytä oikein sujuvan?" Yksi porukan pojista huutaa minulle.
En jaksa vastata mitään. Nousen vain takaisin laudalleni ja rullaan sen jälleen vauhtiin. En ehdi kovin kauas, kun pari poikaa on jo ehtinyt tulla luokseni.
"Etkö sä kuullut mitä mä sanoin?" Ilmeisesti tämä huutelija poika kysyy.
"Ai kuullut sitä, kuinka sä paljastit julkisesti olevas sovinistinen ääliö. Ei mä kuulin ihan hyvin." Sanon kylmänviileästi ja käännän selkäni pojille. Ei tuollaisten kanssa kannata jäädä väittelemään. He huutavat jotain perääni, mutta en kuule heitä. Eikö vittu missään saa olla rauhassa? Ajattelen vittuuntuneena.