"Tell me about your family." Sniperin ääni sanoi Kuuran takaa.
Kuura pysyi hetken vaiti. Hän ei tykännyt puhua perheestään muille, se oli aiheena Kuuralle vaikea.
"What do you wanna know exactly?" Kuura iski kysymyksen takaisin.
Ehkä hän täten voisi välttää kipeimpiä aiheita.
"Private Frost, I ask questions, you answer." Sniper lausui hitaasti.
Sniper asteli ikkunan luota lähemmäs Kuuraa. Kuura pystyi tuntemaan Sniperin katseen takaraivossaan, kuin se olisi yrittänyt murtautua hänen päänsä sisään.
"You know what? I'm just gonna leave." Kuura tokaisi hermostuneena.
Hän ei halunnut olla Sniperin kuulusteltavana enää sekuntia pidempään. Sniperin kysymykset kävivät hetki hetkeltä henkilökohtaisemmiksi, ja ne osuivat aina vain syvemmälle Kuuran sisintä. Kuura nousi äkisti ylös tuolilta, mutta samalla hetkellä Sniperin kädet laskeutuivat Kuuran harteille painaen hänet takaisin alas tuoliin.
"Sit." Sniper murahti käskevällä äänellä.
Sniperin kädet viipyilivät Kuuran harteilla, kuin varmistaakseen ettei hän aikonut karata uudelleen tilanteesta. Kuura istui hievahtamatta paikoillaan koko keho jännittyneenä. Hän ei edes huomannut pidättävänsä hengitystään, kunnes Sniper siirsi kätensä pois Kuuran hartioilta ja hän uskalsi hengittää jälleen. Kuura tuli tietoiseksi sydämensä sykkeestä.
"I wanna know more about your relationship with your dad." Sniper sanoi.
Kuuran leukaperät kiristyivät Sniperin sanojen myötä. Sniper asteli pöydän toiselle puolen ja istuutui alas työtuolilleen. Sniperin olemus oli tyyni, kuin tämä olisi täysin tietoinen siitä, mitä teki.
"It's complicated." Kuura vastasi.
Kuura tuijotti uhmakkaasti tyyntä Sniperiä. Jos Sniperillä ei olisi ollut maskiaan, olisi Kuura nähnyt hienovaraisen virneen luutnantin kasvoilla. Sniper nojautui kyynerpäät vasten pöytää siristäen aavistuksen verran silmiään.
"I see.. it seems like you have some daddy issues, don't you kleine Frost?" Sniper puhui äänensävyllä, joka oli Kuuran mielestä kiusoittelevan ärsyttävä.
Jotain vihan kaltaista leimahti Kuuran sisällä. Hän pysyi hetken vaiti hengitellen, jotta pystyisi säilyttämään rauhallisuutensa. Saksaa Kuura ei osannut, mutta kleine oli ainut sana, minkä hän saksaksi tiesi.
"..My daddy issues are not your problem." Kuura lausui ärtyneeseen sävyyn.
Sniperin ilme oli muuttumaton, mutta sisimmässään hän tiesi olevansa oikeilla jäljillä. Kuuran käytös muuttui puolustelevaksi, mikä ei jäänyt huomaamatta luutnantti Sniperiltä. Sniper nojautui syvemmälle tuoliinsa.
"Well private Frost, tomorrow is shooting test to see how you new privates handel weapons.. but I'm not gonna allow you to come there." Sniper puheli olkiaan kohauttaen.
Sniper toden teolla tuntui painavan jokaista nappia Kuurassa, mikä sai hänet ärtymään entistä enemmän. Kuura tuijotti Sniperiä närkästyneenä. Yrittikö luutnantti uhkailla häntä eväämällä ampumakokeen häneltä? Huominen olisi ensimmäinen päivä, jolloin Kuura ja tämän tupatoverit pääsisivät näyttämään ampumataitojaan, ja Kuura ehdottomasti halusi olla silloin paikalla. Kuura tiesi kykynsä aseiden kanssa, ja se tuntui suorastaan hänen ärsyttämiseltä, ettei hän pääsisi todistamaan taitojaan.
"You can't be serious!? Why the hell you won't?" Kuura kysyi tuohtuneena.
Kuura ei yksinkertaisesti voinut uskoa luutnantinsa sanoja. Sniperin silmiin nousi myötätuntoa, mutta siinä oli jotain epäaitoa. Näytti siltä, kuin Sniper olisi tehnyt niin vain härnätäkseen Kuuraa.
"Oh kleine Frost.. you are defiant like a child, and you know.. children can't play with guns." Sniper lausui hitaan rauhallisesti, kuin hän olisi puhutellut pientä lasta.
Se sai Kuuran veren kiehahtamaan. Mikään ei saanut Kuuraa suuttumaan tulisesti, paitsi tulla kutsutuksi lapseksi. Hän vihasi sitä yli kaiken menneisyytensä takia. Kuura ponkaisi ylös tuolista nojaten kämmenensä vasten työtasoa.
"I'M NOT A FUCKING CHILD!" Kuura huusi vihan purkautuessa ulos.
Kuura tuijotti silmät roihuten Sniperiä, joka kohtasi hänet kylmän tyynellä katseella. Kuuran raivonpurkaus ei hätkähdyttänyt luutnanttia, päin vastoin Sniper oli odottanut voimakasta tunnereaktiota Kuuralta ennemmin tai myöhemmin. Sniper hymyili tyytyväisenä maskinsa alla sen saadessa miehen silmät kapenemaan hymyn myötä. Hetkenä jona Kuura näki Sniperin hymyilevät silmät viha valui pois hänestä korvautuen hämmennyksellä. Kuura istuutui takaisin tuoliin yrittäen tulkita tilannetta uudessa valossa. Oliko Sniper suunnitellut tätä kaiken aikaa?
Kuura ei tiennyt enää miten olla. Hän vihasi itse vihan tunnetta, ja vältteli sitä aina loppuun saakka. Hän ei koskaan korottanut ääntään kellekkään, saati sitten huutanut. Mutta luutnantti Sniper oli todella onnistunut pääsemään hänen päänsä sisään, onnistunut painamaan juuri oikeita nappeja Kuurassa saaden tämän raivoamaan. Nyt asia painoi Kuuran mieltä. Hän olisi halunnut peruuttaa ajassa taaksepäin ja poistaa hetken jona oli antanut vihan tulla kuoren alta esiin.
"Sorry I didn't meant to yell like that.." Kuura sanoi vaisusti.
Kuura käänsi katseena pois Sniperistä häpeissään. Sniper katsoi tutkivasti kulmiensa alta Kuuran käyttäytymistä ja reaktiota, joksenkin yllättyneenä kuinka nopeasti Kuura pyyteli anteeksi. Palapelin palaset alkoivat rakentua ja Sniperille valkeni pikkuhiljaa mikä Kuuran oli.
"Don't be sorry." Sniper sanoi rauhallisesti.
Kuura nosti katseensa takaisin Sniperiin kuultuaan Sniperin puhuvan jälleen. Kuura ei pystynyt piilottamaan häpeää, mikä heijastui hänen silmistään. Häpeä oli täysin Sniperin nähtävissä, ei yhtäkään kerrosta, mikä koettaisi piilotella sitä. Palapelin palaset jatkoivat paikoilleen asettumista, minkä myötä Sniper ymmärsi, ettei Kuuraa saisi avautumaan hänen yrittämin keinoin. Olisi kokeiltava jotain muuta, mutta se vaatisi myös uhrauksen Sniperilta itseltään. Siihen uhraukseen Sniper ei ollut valmis.
"Can I go now?" Kuura kysyi vaisusti.
Sniper katsoi hetken aikaa Kuuraa. Hänellä ei ollut mahdollisuutta saada enempää irti Kuurasta juuri nyt. Kuuran jalka tärisi levottomasti lattiaa vasten hänen odottaessaan vastausta Sniperilta. Sniper tyytyi nyökkäämään hyväksyvästi. Helpotus virtasi Kuuran kehon läpi hänen noustessaan ylös piinapenkistä. Kuura suuntasi askeleensa toimiston ovelle, jolloin Sniper yskäisi keskeyttävästi. Kuura kääntyi ympäri katsellen Sniperia, joka istuskeli rennosti työtuolinsa ääressä. Kuura oli näkevinään häivähdyksen lämpöä Sniperin katseessa, kuin mies olisi heltynyt taas ohikiitäväksi hetkeksi.
"You are welcome to shooting test tomorrow, private Frost." Sniper sanoi lämpöisellä äänellä.
Se kuulosti oudolta Sniperin suusta, kuin Sniper olisi ollut joku aivan muu. Kuura katsoi hetken aikaa yllättyneenä Sniperia käsitellen kuulemaansa. Helpottunut hymy kohosi Kuuran kasvoille ja hänestä tuntui, kuin hänen sydän olisi pakahtua onnesta. Hän pääsisi näyttämään missä todella oli hyvä, ja se valoi uutta intoa Kuuraan. Hän tiesi, ettei voisi tuottaa pettymystä luutnantti Sniperille.
"Thank you, lieutenant Sniper! I will not disappoint you, I promise." Kuura sanoi innostuksen tihkuessa hänen äänestään.
Kuuran sanat saivat kylmän Sniperin hymyilemään aavistuksen maskinsa alla. Hymy heijastui hehkuvana lämpönä Sniperin silmissä, mikä valoi Kuuraan uskoa, että hän voisi onnistua tekemään luutnantti Sniperin ylpeäksi. Sniperilla ei ollut aavistustakaan Kuuran ampumataidoista, joten Sniperin odotukset eivät olleet Kuuran suhteen älyttömän korkealla miettien tämänpäiväistä kenttäharjoitusta.
"Good to hear, kleine Frost. You are free to go now." Sniper sanoi tyytyväiseen sävyyn.
Kuura nyökkäsi hymyssä suin ja kääntyi ympäri. Hän oli täynnä uutta intoa ja valovoimaa astuessaan ulos luutnantti Sniperin toimistosta. Sulkiessaan oven perässään Kuura jätti taakseen Sniperin, jonka silmiin hiipi takaisin kylmää hohkaava sävy. Sniperin kehonkieli palautui aavistuksen kankeammaksi astuen takaisin tunteettomaan ja etäiseen egoonsa, mutta hentoinen hymy luutnantin kasvoilta ei kadonnut edes silloinkaan, kun ovi Kuuran perässä sulkeutui.
YOU ARE READING
Pakkasen purema
General Fiction"Miten oli edes mahdollista koskettaa jään pintaa tuntien kynttilän liekin kaltaista lämpöä?" Suomen armeijan käynyt Kuura matkustaa ulkomaille lisäkurssien ja itsensä kehittämisen toivossa. Kuura saa itselleen uuden ystävän tupatoveristaan Jackist...
